Saul Bellow Augie Marchin kiemurat – Mies joka tarttui kaikkiin tilaisuuksiin

Saul Bellowin Augie Marchin kiemurat kirja vuodelta 1953 on modernin amerikkalaisen kirjallisuuden klassikko. Se alkaa tunnetuilla avaussanoilla: 

Olen amerikkalainen, syntynyt Chicagossa – tuossa synkeässä kaupungissa – ja hoitelen asioita niin kuin olen tottunut tekemään, suorasukaisesti: joka ensiksi koputtaa sille ensiksi avataan.

Avaukseen kiteytyy sekä kirjan päähenkilön Augie Marchin luonne että elämänasenne: Tartu tilaisuuteen, luota vaistoon, heittäydy avoimin mielin uusiin ihmissuhteisiin. Augiessa on paljon amerikkalaista self-made mania. Bellowin kirjoissa ylipäätään on monenlaisia kertomuksia oman elämänsä sankareista – häneltä löytyy Tartu tilaisuuteen -niminen kirjakin. 

Saul Bellow. Augie Marchin kiemurat.

Jostain syystä vasta 1970-luvulla suomennettu Augie Marchin kiemurat teki amerikanjuutalaisesta Bellowista kuuluisan. Se on palkittu ja nostettu modernin amerikkalaisen kirjallisuuden kärkikastiin. Itse jouduin hetkisen miettimään, mistä maine johtuu. Kirja kun on pohjimmiltaan klassinen pojasta mieheksi -kasvutarina sekä tyyliltään perinteinen juoni- ja seikkailuromaani.  

Minusta osa kirjan viehätyksestä johtuu onnistuneesta aikakausikuvauksesta. Tarinassa pyristellään elämässä eteenpäin suuren laman aikoihin mantereella, jossa paikkaansa etsivät siirtolaiset, aatesuunnat, pörssikeinottelijat ja gangsterit, laiton ja laillinen elämäntapa sekä työ- ja liike-elämään rynnistävät naiset ja uusrikkaat.

Yllättäen kirjasta tuli mieleeni paljon uudempi, mutta kerronnaltaan samantyyppinen fiktio vastaavalta aikakaudelta: Jennifer Eganin Manhattan Beach.

Bellowin tarina on puhdaspiirteisesti henkilökeskeistä kirjallisuutta. Augie March oli isätön, lähtöisin köyhistä oloista, mutta kuitenkin sinnikäs, älyllisesti kyvykäs ja eteenpäin suuntautuva. Sosiaalisesti hän oli poikkeuksellisen puoleensavetävä. Augie lähes suostui varakkaan pariskunnan adoptoivaksi, löysi itsensä erinäisten "liikemiesten" suojeluksesta, koki useita naisseikkailuja ja päätyi rakkauden sokaisemana rikkaan seikkailijattaren rakastetuksi Meksikoon kotkia ja käärmeitä metsästämään. 

Augie kokeili monia muitakin ammatteja. Niiden aloja olivat koirankoulutus, kiinteistökeinottelu, kaivosteollisuus, ammattiyhdistystoiminta ja laivasto. Missään ammatissa Augie ei ollut päätekijä vaan siipiveikko, avustaja tai kokelas.

Omalle kohdalleni totesin sattuneen jyrkkiä heilahteluja, huonoja uutisia, tuhlattuja varoja. Monia ajankohdan muutoksia teollisia, sotilaallisia, aatteellisia ja taloudellisia. Mutta niissä ei mies ollut pahemmin kärsinyt vahinkoa.

Läpi tarinan Augie oli kiinnostunut koulutuksesta, mutta ei koskaan päätynyt opiskelemaan oppilaitoksessa. Sen sijaan hän luki paljon ja elätti itsensä hetken myös kirjavarkaana, jonka oli pakko lukea varastetut klassikot ennen poismyyntiä. 

Varsinainen syy Bellowin kirjan kuuluisuuteen on tapa, jolla hän onnistui kiteyttämään Augien hahmoon jotain sellaista suuren laman aikakaudesta, joka koettiin samaistuttavana ja johon haluttiin samaistua. Augiesta teki kiinnostavan hänen luonteensa – ja nimenomaan se, että kohtalo oli hänen luonteensa. 

Augien luonne oli altis seikkailuille (kirjan alkuperäisessä nimessä on sana adventures) ja johti moniin kiemuroihin. Jo nuoresta pojasta alkaen Augie löysi itsensä tilanteesta jos toisesta, myöhemmin suhteesta jos toisesta ja aikuistuessaan monista kaupungeista, maista ja parilta mantereelta. Miehellä, joka ei osannut kieltäytyä eteen tulevista houkutuksista, ei todellakaan ollut lepopaikkaa omassa elämässään.

Kaikki vaikutukset seisoivat jonossa minua odottamassa. Olin syntynyt, ja siinä ne minua odottivat, mistä syystä kerron niistä enemmän kuin itsestäni.

Suomennettuna 600 sivun mittainen Augie Marchin kiemurat on ylitsepursuava ja vuolas tarina. Juoni polveilee ajoittain holtittomasti ja rönsyilee sinne tänne. Tällä vuosikymmenellä luettuna toisaalta kiinnostavassa, mutta toisaalta ennustettavassa mielessä. Yli 600 sivua kronologista kerrontaa sisältävää kirjaa oli ajoittain väistämättä puuduttavaa lukea. Varsinkin kun Augien kiemurat esimerkiksi vastakkaisen sukupuolen kanssa alkoivat olla ennustettavia.

Jos olet lukenut blogiani ehkä tiedät, että monet Saul Bellowin kirjat ovat päätyneet Näitä kirjoja en haluaisi Keltaiseen kirjastoon -listalleni. Ja olen muuten lukenut niitä useita! Augie Marchin kiemurat oli toinen Saul Bellowin kirja, josta pidin. Tämä johtui siitä, ettei sympaattisessa Augie Marchissa ollut – ja tämä oli erityisen ihanaa! – hitustakaan bellowmaista omahyväisyyttä. Se toinen hyvä Bellow muuten oli Humboldtin lahja.

Augiessa ei ole paljoakaan vastustushalua, mutta kylläkin miellyttämisen halua. Aloillaan pysyminen oli kovin vaikeaa. Hän tarttui eteen tuleviin asioihin, mutta ei välttämättä niihin. joita kaipasi. Kuitenkin kun ponnistelu päättyi, lahjana tulivat yltäkylläisyys, sopuisuus ja jopa rakkaus. 

Jokainen koittaa luoda itselleen sellaisen maailman missä voi elää...Todellisuuden maailma on kuitenkin jo luotu...Jos se on onnellinen olotila, se on yllätys, jos surkea tai traaginen, ei huonompi kuin sepitelmämme.

Augie syntyi  ja lopulta päätyikin takaisin Chicagoon. Ilmeisesti on myös niin, että tämä kirja, josta yhtään sanaa ei kirjoitettu Chigacossa teki myös Chicagosta hieman kuuluisamman.

Kun tarina loppui Augie oli suorittanut rauhalliseen elämään vaadittavan määrän seikkailuja.  Ja niitä 600 sivuun todella mahtui!