maanantai 12. maaliskuuta 2018

Kurt Vonnegut Mestarien aamiainen – Hyvästit masentaville maanantaille

Maanantai tai mikään muukaan päivä ei ole masentava kun lukee Kurt Vonnegutia. Mestarien aamiainen eli hyvästi masentava maanantai toimii erinomaisesti tylsän päivän nauruterapiana. Mestarien aamiainen on käsittämättömän oivaltava tuoretuote vielä 44 vuotta ilmestymisensä jälkeen.

 Kurt Vonnegut. Mestarien aamiainen. 
Mestarien aamiainen oli Vonnegutin 50-vuotislahja hänelle itselleen. Kirjassa äänekkäästi esiintyvä minäkertoja aikoo laskea vapaaksi kaikki häntä uskollisesti kirjailijanuralla palvelleet henkilöt. Ja anelee: "tee minut nuoreksi!". Kirja ajoittui suunnilleen puoleenväliin Vonnegutin tuotantoa enkä tiedä, rohkeniko hän todella luopua sankareistaan.

Mestarien aamiaisen päähenkilöt ovat muistakin Vonnegutin teoksista tutut kirjailija Kilgore Trout ja midlandcityläinen Dwayne Hoover. Vonnegut on kutsunut murtapartaista Troutia alter egokseen.

Kilgore Troutin tieteistarinoissa on marsilaisten kaltaisia olentoja ja tekstejä julkaistaan pornolehdissä, vaikkei niissä oikeastaan ole pornoa eikä seksiä. Kirjoituksissa elämä oli maailmankaikkeuden luojan koe, joka tuottaa olentoja ja ohjelmoituja robotteja sekaantumaan ihmisten elämään. 

Hoover on Vonnegutin lukijoille tuttu esimerkiksi Kalmasilmästä, jossa hän nai ja hautaa Midland Cityn kaunottaren. Mestarien aamiaisessa autokauppias-miljonääri Hoover muuttuu raivohulluksi kemiallisen aivohäiriön takia. Dwayne ei ole ainoa, jolla on pahoja kemikaaleja sisällään. Hänelle löytyi yllin kyllin seuraa esimerkiksi natsi-Saksasta.

Kirjan alussa Kilgore Trout saa elämänsä ainoan ihailijakirjeen. Sen on lähettänyt Hoover. Kirjassa etenee kohti toista kaksi tarinaa: Troutin liftausmatka Midland Cityyn ja Hooverin katastrofaalisesti etenevä mielenvikaisuus. 

Midland City on Amerikka pienoiskoossa. Siellä kaikki vastustavat kommunismia ja rakastavat autoja. He kahmivat nappulaa eli rahaa eivätkä perusta kulttuurista. Jos he joutuvat poistumaan Midland Citystä, he palaavat aina takaisin. Midland City oli tunnettu Mary Alice -nimisestä perämoottorista, eikun uimarista. Ja tietysti Kurt Vonnegutin kirjoista, sillä USA:n keskilännen Midland City on Vonnegutin ikioma grazyland.

Mestarien aamiaisessa tarina on rikottu luettelomerkein ja harhapoluin aiheeseen jos toiseen. Vonnegut juttelee lukijoilleen kaiken maailman ajankohtaisista aiheista rotusorrosta autokauppoihin, joten tarinankerronta on erittäin viihdyttävää.

Mestarien aamiaisessa on paljon Amerikka-kritiikkiä. Eurooppalaista toki naurattaa punaniskojen sivistymättömyys ja ahdasmielisyys:

Viisikymmenvuotispäiväni lähestyessä maanmiesteni tekemät idioottimaiset päätökset ovat alkaneet yhä enemmän raivostuttaa ja hämmästyttää minua...Kas tässä syy siihen miksi amerikkalaiset ampuivat toisiaan vähän päästä: Se oli kätevä keino lopettaa novelli tai kirja.

Manifestinomaisuutta on Vonnegutin tokaisussa "aivoissani riitelevät keskenään muiden päähäni laittamat asiat". 

Vonnegutin minä esiintyy kirjassa luojana, joka voi kutistaa maailmankaikkeuden palloksi ja panna sen räjähtämään. Kirjan lopussa räjähtää aivokemikaalien sairastuttaman Hooverin elämä, eikä hänelle jää nappulan nappulaa.

Mestarien aamiainen on täynnä kuolemattomia sanontoja. Monet sopivat erityisen hyvin puberteettisanastoon – kuten appoavoin majava. Samaa sarjaa on kuvitus – teini-ikäisen vihkotaidetta kirjailijalta itseltään.

Mestarien aamiainen on paitsi aamiaismuroihin rekisteröity tavaramerkki myös martinin kutsumanimi. Maanantai on masentava päivä, koska amerikkalaisille kotirouville maanantai oli pyykkipäivä. Ja vielä paremmin kirjan nimi sopisi ruokablogille!

lauantai 10. maaliskuuta 2018

John Irving Sirkuksen poika – Kääpiögeeniä jäljittävä tohtori törmää murhiin ja outoihin rintavarustuksiin

John Irving. Sirkuksen poika.
John Irvingin Sirkuksen poika -kirjan perusasetelma on tämä: kuuttakymppiä lähestyvä intialaissyntyinen Tri Farrokh Daruwalla jäljittää kääpiökasvuisuuden perintötekijöitä. Kiinnostuksen kohde vie Daruwallan toistuvasti Intiaan ottamaan verinäytteitä akondroplasiaa sairastavilta henkilöiltä. Heitä löytyy etenkin sirkuksen kääpiöistä.

Päätyökseen Daruwalla hoitaa rampoja ja elelee Torontossa Julia-vaimon kanssa. Toisessa elämässä tohtori seurustelee Bombayssä Duckworth Sport Clubin eliitin kanssa ja jallittaa verinäytteitä. Kolmannessa elämässä Daruwalla kirjoittaa dekkareita, joiden filmatisoinnit aiheuttavat Intiassa paheksuntaa ja skandaaleja. Kirjailijan työtä Daruwalla tekee salanimellä, vaikkakaan ei lukijalta salassa. 

Sirkuksen poika on vaativaa lukemista. Ei vaativaa vaikeaselkoisuuden, aiheen tai taiteellisen vaikutelman takia vaan siksi, että se on sekä paksu että sekava. Uskon lukeneeni lähes kaikki John Irvingit. Tässä joukossa Sirkuksen poika on Irvingiä tyypillisimmillään ja pahimmillaan. Kun kirjailija kuvittelee pystyvänsä pitämään lukijan (suomeksi) lähes 700 sivun mittaisen teoksen pauloissa, pitää kirjasta löytyä joko huipputarina tai muunlaista poikkeuksellista lumovoimaa. Sirkuksen poika on kirjallinen Bombay muutoinkin kuin tapahtumapaikaltaan: vilinää ja kuhinaa on niin yltäkylläisesti, että siitä menee minimalismin ystävä ihan sekaisin.

Kun tartun uuteen Irvingin kirjaan, toivon kahta asiaa: riko John rajojasi ja uskalla tehdä valintoja. Sirkuksen pojasta ei löydy uutta otetta vaan tuttuakin tutumpi kirjaresepti á la John Irving.

Se menee näin:
  • Ensin Irving valitsee yhden humaanin keskushahmon, joka on eksentrinen ja tarkkailee elämää ulkopuolisen ottein.
  • Seuraavaksi valitaan kulttuurinen konteksti tai useita. Bombay ja Intia on siinä mielessä hyvä valinta, että väenpaljoudesta löytyy jos jonkinlaista taustaa ja tarinaa. Yleensä ei ole pitkästyttävää tutustua uusiin kulttuureihin Irvingin matkassa.
  • Sitten kierrätetään tuttuja teemoja: tässä kirjassa uskonnot, sukupuolella leikittely, fyysiset rajoitteet, kulttuuriset ominaispiirteet ja ajankohtaiset teemat. Sirkuksen pojassa mukana muun muassa sukupuolenvaihdokset, homo- ja transseksuaalisuus, hippiys, katolilaisuus vieraassa kulttuurissa, aids ja prostituutio.
  • Sitten tarjoillaan joukkio sivuhenkilöitä. Sirkuksen pojassa heistä tärkeimpiä ovat entinen sirkuskääpiö ja nykyinen taksiyrittäjä Vinod. Vinodilla on akrobaattivaimo Deepa, joka sivutoimena pelastaa kerjäläislapsia ja lapsiprostituoituja sirkuksen työntekijöiksi. Sitten on Intian vihatuin Bollywood-näyttelijä John D, joka näyttelee Daruwallan kirjoista tehdyissä elokuvissa komisario Dharia. Myöhemmin joukkoon liittyy John D:n syntymässä erotettu kaksosveli, jesuiitaksi ryhtynyt Martin Mills, joka pestautuu Bombayhin lähetyssaarnaajaksi. Pahis on pahansuopa homopoika Rahul, joka katoaa, mutta palaakin näyttämölle naisena. Tällä sirkusareenalla tavallisimmat tavikset ovat rikostutkija Patel ja Patelin hippivaimo Nancy.
  • Lopuksi tarvitaan päätarina. Kaksikymmentä vuotta sitten tohtori Daruwalla tutki lääkärinä Goan kaksoismurhaa. Nyt, kaksikymmentä vuotta myöhemmin, hän auttaa Patelia selvittämään golfklubilla tapahtunutta murhaa.
Sirkuksen pojassa on peräti 27 lukua ja niillä useita alalukuja. Lue ensiksi sisällysluettelo: Se on hyvä sisäänajo kirjaan. Tohtori pohdiskelee Lady Duckworthin rintavarustusta. Tohtori törmää käynnissä olevaan sukupuolenvaihdokseen. Täydellinen nainen joka vihaa naisia. Väärinkäsitys virtsakourulla. Mahtaako se olla geeneissä. Ja niin edelleen.

Sirkuksen pojan kanteen on kuvattu irvokas norsuhahmo. Norsu liittyy kirjaan siten, että Bombayn kaduilla liikkuu vaarallinen sarjamurhaaja, joka tappaa ilotyttöjä ja piirtää heidän vatsanahkaansa norsuhahmon. Mutta miksi ihmeessä murhaaja on saanut piirroksiin idean tohtorin käsikirjoittamasta komisario Dhar elokuvasta?

Käy ilmi, että tohtori Daruwalla on ollut tekemisissä murhaajan kanssa pari vuosikymmentä sitten. Nyt murhaaja palaa näyttämölle kohteenaan tohtorin "ottopoika" John D.

John Irving ei enää pitkiin aikoihin ole ollut erityisen korkeakulttuurinen kirjailija. Hänen teoksissaan ovat tärkeitä henkilöt ja heidän tarinansa. Valitettavasti Sirkuksen poika oli Vapauttaa karhut -kirjan jälkeen pitkästyttävin John Irving ikinä. Kaoottinen kuin Intia. Ei hurmaavasti vaan sekopäisesti.

Kaikesta kritiikistäni huolimatta arvostan Irvingin humaania amerikkalaisuutta yli kaiken. Mies on aina syrjittyjen ja erilaisten puolella ja jo se yksinään on arvokasta. 

Nyt olen tietääkseni lukenut kaikki muut Irvingit paitsi Ystäväni Owen Meany ja blogannutkin kahdeksasta. Osa kirjoista on erinomaisia – osa karseita. Näin se menee:

Parhaat John Irvingin kirjat
Oman elämänsä sankari. Suosikki-Irvingini kirjana ja elokuvana.
Garpin maailma. Olen lukenut hyvin nuorena.

Keskisarja
Kaikki isäni hotellit. Olen lukenut todella kauan sitten, joten muistikuvat ovat melko hämärät.

Huonoimmat John Irvingin kirjat
Sirkuksen poika
Välisarjan avioliitto
Vapauttakaa karhut. Kaikkein huonoin John Irving ikinä!