Sara Stridsberg kirjoittaa kauniista aiheista, joissa ei ole totuttu näkemään kauneutta. Mielisairauksista, aineista, prostituutiosta, sopeutumattomuudesta. Elämisen ja kuolemisen yhdentekevyydestä. Ihmisistä, jotka ovat aina jonkun sellaisen lapsia, joita ei ole siunattu kyvyllä huolehtia lapsistaan.
En tiedä onko Rakkauden Antarktis Stridsbergin toistaisesti rankin kirja, mutta ainakin se on rankin suomennetuista. En oikeastaan koskaan ahdistu kirjoista, mutta nyt ahdistuin ja jätin Rakkauden Antarktiksen lepäämään kuukaudeksi. Kun kevät ja valoisammat ajat koittivat, pystyin lukemaan kirjan loppuun.
 |
| Sara Stridsberg. Rakkauden Antarktis. |
Rakkauden Antarktiksen aluksi nuori nainen nimeltä Inni kuvailee, kuinka hänen ruumiinsa silvotaan seitsemään osaan ja levitetään ympäri Ruotsinmaata. Kirjan avausluvun nimi on Luominen ja juuri siinä murha tapahtuu.
Eläessään Inni oli narkomaani ja prostituoitu. Hänet murhattiin järkyttävällä tavalla, mutta kuoleman ajatus ei ollut Innille vieras eikä vaikea.
– Haluan vain olla lähellä sinua, tunnistamattomaksi jäävä murhaaja toistelee. – Olin toivonut loppua ja se hetki oli nyt, Inni sanoo.
Kuollut Inni haluaa kerrata yhä uudestaan kuolemansa yksityiskohtia. Kuoleman hetki ja ruumiin silpomisen yksityiskohdat iskostuvat mieleen, kun kertoja palaa niihin toistuvasti. Yhä uudelleen Innin ruumis paloitellaan, raiskataan, ruumiinnesteet valuvat, ruumiinosia piilotetaan ja niitä löydetään oudoista paikoista. Pitääkö paikkaansa, että paloittelumurhaaja yleensä hankkiutuu eroon ensin päästä, koska katseen kohtaaminen on kamalinta?
Stridsbergin kertoja on kuollut, mutta kuitenkin läsnä, sillä hän ei ihan vielä malta jättää elämää taakseen. Jostain ajan ja tilan hämärästä Inni katselee läheistensä elämänkaarta ja kertaa omaansa. Hän oli äiti, joka ei kuolleena lakkaa häiritsemästä lapsiaan, koska hänestä ei kuitenkaan rakkaus kuollut.
Stridsbergille tuttuun tapaan Inninkin tarinassa köyhyys ja syrjäytyneisyys kulkeutuvat sukupolvilta toiselle. Vanhempien köyhyys ja alkoholismi muuntuvat seuraavalla sukupolvella huumeiksi ja kodittomuudeksi. Kolmannessa sukupolvessa perustunne on syvä yksinäisyys eikä vanhemmuus enää ole mahdollista. Sen tilalle on kai äidinmaidosta periytynyt kuolemisen kaipuu.
– Perheemme yllä lepäsi kirous, suuret vesiputoukset toivat mukanaan pimeyden joka saastutti jokiveden ja soljui sukupolvesta toiseen, kertoja tietää.
Kirjassa ollaan usein Herkulesgatanilla, jolta poimitaan tyttöjä kyytiin. Kirjassa tavataan Innin pois otettu lapsi Valle ja pois annettu tytär Solveig.
"Solveig tietää, että hän syntyi susien lapseksi ja että ihmisperhe on hyvyydessään ottanut hänet huomaansa."
Valle ei osannut koskaan antaa elämälle mahdollisuutta. "En estä sinua, jos et oikeasti halua elää, mutta olisin tietysti tosi iloinen, jos päättäisit elää."
Kirjassa puhui myös alkoholisoitunut jonkin sortin kampaaja Raksha, Innin äiti. Innillä oli eläessään narkkarimies Shane, jolle Inni oli oma bambi.
Tässä todellisuudessa "rakkaus on kuin lunta, se kietoo maailman valoonsa ja katoaa sitten." Kun kirja loppuu, jää muistoksi kysymys: Palaako Inni elämän ja jälleensyntymisen ketjuun vai tuleeko hänestä tuhkaa ja tähtipölyä?
Sara Stridsbergin tavassa kirjoittaa lyyrisesti shokeeraavista aiheista on hitunen goottiromantiikkaa tai kuolemisen romantisointia. Vähän samanlaista kuin kuuluisilla saksalaisilla romantikoilla aikoinaan. Suomennettuja Stridsbergejä yhdistää myös vahva naishahmo, jota elämän hylkääminen houkuttaa. Kerronnallisesti kokeellisen ja erittäin onnistuneeseen pyörremyrskyyn nimeltä Valerie Solanas tai sydäntäsärkevän kauniiseen Niin raskas on rakkaus verrattuna Rakkauden Antarktis ja Inni jäivät minulle välikokemukseksi ja väliinputoajakirjaksi.
Kommentit
Lähetä kommentti
Keltaiset kiitokset kommentistasi.