Kutinaa, saasteita ja keinottelua

Tämä vaikea elämä -nimiseen kirjaseen on koottu kolme Italo Calvinon novellia. Mies on ollut niitä kirjoittaessaan reilu kolmikymppinen - ei siis mitään myöhäistuotantoa.

Italo Calvino. Tämä vaikea elämä.

Ja se jotenkin näkyy. Novellit - Argentiinanmuurahainen, Rakennuskeinottelu ja Saastepilvi - ovat kirjallisia välipaloja, ehdottomasti. Luettu yhdessä illassa ja ajoissa ehtii nukkumaankin.

Takakannessa varoitellaan lukijaa kafkamaisesta ahdistuksesta. Tämä palvelulupaus ei alkuunkaan näiden tarinoiden kohdalla täyty.

Inhimillisistä tragedioista on silti kyse. Nuoripari vuokraa setänsä omakotitalon viehättävästä italialaiskylästä. Pian idyllissä alkaa kutista. Talot ja pihat kuhisevat muurahaisia. Inhottaa sen pienen vauvan puolesta, joka saa niitä ihoonsa ja korviinsa.

Saastepilvi on novelleista kunnianhimoisin. Siinä nuori mies pestautuu saasteongelmista raportoivan lehden toimittajaksi. Alussa työ on hänelle pelkkä elanto, mutta kaupungin yllä leijuvan saastepilven näkeminen vuorilta käsin synnyttää ympäristöaktivistin. Hullunkurisesti selviää, että saatepilvestä vastaa lehteä - jolla suurpainoksesta huolimatta tuskin on yhtään lukijaa - kustantava tehdas.

Calvinon idea on maalata mahdottomia maisemia, ja sitten niiden vastakohtia. Muurahaistarinan nuoripari päätyy ajelulle merenrantaan pohdiskelemaan aaltoja, jotka kuljettavat hiekanjyviä ja puhdistavat kotilonkuoria. Saastepilven toimittaja löytää kaupungin ulkopuolelta onnellisten pesureiden kylän, jossa tuoksuu marseillensaippua ja hohtavanvalkoinen pyykki. "Se ei ollut paljon, mutta minulle joka en etsinyt muuta kuin mieleen tallentuvia kuvia, se riitti", mies toteaa.

Näistä tarinoista kolmannen, Rakennuskeinottelun. olen aika lailla unohtanut. Mutta myttyyn menivät suunnitelmat siinäkin.

Calvino on ennakoimaton kirjailija. Aiheet ja sanomat voivat olla täysin odottamaton, uskallusta tarttua johonkin uuteen todella löytyy. Välillä tulee täysosumia, välillä floppeja.

Tämä vaikea elämä -koelman novelleissa on voimakas sanoma. Toiset elävät synkissä maisemissa korruption, keinottelun ja saasteiden keskellä. Jos tämä kirja ei huuda kapitalismin, kaupungistumisen ja vieraantumisen kritiikkiä, niin ei sitten mikään. Ne olisi voitu julkaista vain todellisille Calvinofaneille jollain muulla tavalla. Isolta K:lta toivoisin sellaista suodatusta, ettei kirjailijan valinta tarkoittaisi koko tuotannon  julkaisemista tässä sarjassa.

Calvino on kovin realistinen ja raportoiva. Mitään varsinaista tekstin hurmaa ei pääse syntymään. Pitäisikö kaivata enemmän maisemaa, joita Calvino taas maalailee mestarillisesti, ja vähemmän sanomaa. 

Calvinosta kiinnostuneiden kannattaa lukea Tuukka Tomperin kattava yhteenveto Italo Calvinon kirjoittamisesta ja lukemisesta >>