Etukannen mukaan Jhumpa Lahirin esikoisteos Tämä siunattu koti pääsi ilmestyttyään palkintosateeseen.Samaa kohtaloa ei kokenut seuraaja, Kaima. Kakkosteos on sympaattinen tarina kahden Gangulisukupolven suhteesta Yhdysvaltoihin ja toisiinsa. Ensimmäistä sukupolvea edustavat Kalkuttasta Bostoniin muuttavat - ja Kalkuttaan ikuisesti kaipaavat - Ashima ja Ashoke, toista heidän kovin erilaiset lapsensa Gogol ja Sonia.
Gangulien perheessä arvostetaan koulutusta ja kouluttautumista. Isä-Ashoke on yliopistomiehiä, ja koululaitos akateemisine ammatteineen toimii sopeutumisreittinä myös lapsille.
Ashima ja Ahoke yrittävät poimia Yhdysvalloista vaurautta, uraa ja tulevaisuutta - ja samalla ylläpitää perheyhteisöä intialaistapoineen.
Lapsille tämä on liikaa. Lapsista Gogol, johon kirja keskittyy siskoa enemmän, haluaa maantieteellistä etäisyyttä, amerikkalaisia tyttöystäviä, länsimaista ruokaa - epäaasialaista elämäntyyliä kaikkinensa. Ongelma kulminoituu Gogolin nimeen: isää se muistuttaa venäläiskirjailijasta, joka pelasti hänen henkensä junaonnettomuudessa - Gogolia verenperimästään, jonka hän muuten onnistuu peittämään. Silti amerikkaisuus osoittautuu monin tavoin elämäntapakokeiluiksi, vaikkei avioliitto toisen intialaisen expatriaatin kanssa onnistu sen paremmin.
Kauneinta kirjassa on sovinnon kehä, joka sulkeutuu äidin ja lasten ympärille isän äkillisen sairauskohtauksen jälkeen. Kun valinta on tehtävä, voiton vie kuitenkin äiti-Intia, länsimaisine mausteineen.
Kaima oli sujuva, vaivattomasti etenevä ihmiskeskeinen siirtolaisdraama. Kaikki nämä monikulttuurisuuden ongelmat, yhteentörmäykset, kotiutumisvaikeudet ovat kuitenkin niin kovin tuttuja televisiosarjoista, lehdistä ja monista romaaneista. Kirjasta puuttu kaikki se roso, särmä ja huumoria, jonka parhaimmat tämän genren kirjailijat - kuten vaikkapa ihailemani Hanif Kureishi - sekoittavat omiin tuotoksiinsa. Valitettavasti.
Minä kyllä pidin tästä kirjasta kovasti ja se on yksi parhaimmista kirjoista joita olen lukenut. Gogolin henkilöhahmon liittyminen myös kirjalliseen ulottuvuuteen, Nikolai Gogoliin, junaonnettomuus, tekstin teemat käsiteltiin minusta oikein hyvin. Oletko lukenut kirjaa ' Tuore maa'? Se oli minusta myös hyvä.
VastaaPoistaMinäkin pidin tästä kirjasta ja sen lukemisesta. Mutta en sen enempää, ei lukeudu ikimuistoisimpiin kirjoihini.
VastaaPoistaMinustakin Gogol-teema oli hyvin keksitty. Paitsi kaksoisidentiteetin takia, myös siksi, ettei päähenkilö Gogol voinut nimen takia koskaan kadottaa alkuperäänsä.
Tuore maa on vielä lukematta.