Sarah Waters Yövartio – Naisrakkautta sodan keskellä

Sarah Waters. Yövartio.

Päätin vaihteeksi valita lähikirjastostani naiskirjailijan kirjoittaman Ison K:n. Käteeni osui Sarah Watersin muutaman vuoden takainen Yövartio.

Waters on kirjallisuuden tohtori, ja sen kyllä luki läpi kirjan kerronnasta. Tarina etene kronologisesti takaperin: vuodesta 1947, vuoteen 1944 ja viimein 1941:een. Tarinaan rytmitti ja kuljetti eteenpäin episodimaisuus, jossa neljä päähenkilöä ovat olleet suhteissa toisiinsa jossain merkityksellisessä elämänvaiheessa.

Ensin esitettiin päätösepisodi vuodelta 1947, jolloin kaikki keskushenkilöt olivat tavalla tai toisella epätyydyttävässä elämäntilasteessa. Jotkut heistä – naimisissa olevaan Reggieen suhteessa oleva Vivien ja vankilasta vanginvartijan suojiin vapautunut Vivin veli Duncan – saivat rohkeutta ottaa uuden askeleen elämässään. Muut kaksi – entiset rakastavaiset Helen ja Kay –  eivät tehneet yhtä radikaaleja ratkaisuja, mutta heidänkin tulevaisuutensa kyseenalaistuu.

Aiempiin vuosiin sijoittuvat episodit selittivät keskushenkilöiden suhteet ja sen, kuinka nykytilaan oli päädytty. Erittäin toimivaa, mutta liian laskelmoitua?

Waters kuvaa ensi sijassa lesborakkautta, toissijaisesti sitä irrationaalisuutta ja yllätyksellisyyttä, jota poikkeukselliset olosuhteet tuovat perheiden ja rakastavaisten suhteisiin. Erikoisen taitava hän on kuvatessaan valokuvamaisesti elämän traagisia käännekohtia. Lyhyitä hetkiä, jotka muuttavat kaiken. Vivienin abortti ja Duncanin ystävän Alecin itsemurha. Tässä kirjan huippukohdat. Näistä et selviä tunteitta.