Brit Bennett Mikä meidät erottaa – Sisko kaikkialla, sisko ei missään

Brit Bennettin Mikä meidät erottaa oli niitä kirjoja, joita luetaan lukemisen ilosta. Kaikki on kohdillaan tässä taitavasti punotussa, sujuvasti luettavassa ja koskettavista aiheista kootussa sukudraamassa. 

Brit Bennett. Mikä meidät erottaa.

Mikä meidät erottaa on 1930-luvulla syntyneiden Stella ja Desiree Vignesin tarina. He ovat identtisiä kaksosia, jotka joutuvat lapsena katsomaan silmästä silmään isänsä lynkkausta, karkaavat teini-ikäisinä pikkukaupungista New Orleansiin ja erkanevat nuorina aikuisina myös toisiltaan.

Desiree oli kokenut saavansa osakseen inhoa ja Stella taas jäävänsä vaille huomiota. Ja juuri siinä piili ongelman ydin: kahta ihmistä ei koskaan voinut rakastaa tismalleen samalla tavalla.

Kirjan kiinnostava perusasetelma rakentuu rodusta, identiteetistä ja kaksosuudesta. Stella ja Desiree ovat mustia, mutta hyvin vaaleita sellaisia. Toinen heistä ottaa miehekseen miehistä mustimman, kun  toinen päättää elää valkoisena. Se, mikä heitä on yhdistänyt ei onnistu pitämään heitä yhdessä läpi elämän. 

Romaanin tärkein paikka on Lousianassa sijaitseva kuvitteellinen pikkukaupunki Mallard. Niin pientä, mitätön ja vaatimatonta paikkaa ei löydy edes kartoista. Bennett mainitsee monta kertaa, ettei Mallard oikeastaan ole paikka vaan paikan idea. Se on valkoisten mustien yhteisö, yhdenlainen lopputulos nimby-ilmiöistä. Asukkaat seurustelevat ja avioituvat keskenään, tekevät työtä valkoihoisille, mutta haluavat estää rodullisen sekoittumisen tummempi-ihoisiin.

Varttuessaan kaksoset lähtevät vastakkaisiin suuntiin: toinen päättää elää valkoisena, toinen saa lapsen mustista mustimman miehen kanssa. Toinen saa myöhemmin Mallardista pakopaikan oman elämänsä tragediasta. Toinen ajautuu yhä kauemmas kotiseudustaan. 

Koko tarinan aikana siskokset kohtaavat vain kerran, mutta etenkin Desireellä on seuranaan siskon jatkuva kaipuu. Stella ihon alla kulkevana virtana. Stella kaikkialla, Stella ei missään. Iso osa tarinan hienoutta on se, että kirjan edetessä ja vuosien vieriessä kaipuu alkaa kalvaa myös lukijaa. Sellaista saavat hienot kirjat aikaan!  

Kumpikin saa yhden tyttären – vaaleimmasta vaaleimman Kennedyn ja tummimmasta tummimman Juden. Vuosikymmeniä myöhemmin heidän tyttärensä kärsivät juurettomuudesta ja joutuvat kohtaamaan edellisten sukupolvien valheet ja valintojen seuraukset. 

Kun Kennedyn äiti Stella miettii oman elämänsä valhetta, hän huomaa, ettei tiedä siitä edes totuutta. Stella oli elänyt kahden naisen elämää – yhtä todellisia ja yhtä valheellisia kumpikin.

Bennettin kerronta etenee loogisesti, mutta silti yllätyksellisesti. Rakenne oli kiinnostavasti rikkonainen ja epäkronologinen, joten en päässyt pitkästymään. Tarina oli dramaattinen, yhteiskunnallinen, surumielinen, ihmisenkokoinen ja varmasti siksi koskettava.

Kirjan luettuani olin oikeastaan vähän ihmeissäni, miksi Bennettin näkökulma rotuun ja siitä johdettuun identiteettiin oli itselle näin uusi. Jo yksin se olisi ollut erinomainen syy lukea tämä kirja.

Bennettin tarinassa oli satunnaisuuksia, peruuttamattomia ja itsekkäitä valintoja ja raivostuttavaa epäoikeudenmukaisuutta. Minua lukijana Bennettin henkilöt ja heidän valintansa koskettivat, ärsyttivät ja järkyttivät.

Hienosta lukukokemuksesta jäi muistoksi haikeus ja vähän raastava miksi ihmeessä nämä valinnat -kysymys. Olisitpa Stella jossain kohti päättänyt toisin!

Mitä sinä valitsisit, jos saisit olla kuka tahansa? Omistaisitko elämäsi perheellesi ja läheisille vai itsellesi? Kuinka helppoa olisi lähteminen, ja kuinka vaikeaa palaaminen?

Mikä meidän erottaa -kirjan on taitavasti suomentanut Maria Lyytinen. Erityisen hienosti hän sai kielellisesti esille henkilöiden erilaiset identiteetit ja niihin sisältyvät luokkavalinnat.