Amos Oz Juudas – Kirja, joka voisi ratkaista Lähi-Idän kriisin

Jeesus juutalaisten silmin (Shmuel Ashin maisterintutkielman aihe), Juudas kristittyjen silmin, nykyajan Juudas ja wannabe Jeesus, houkutteleva Maria Magdalena ja uskonnot kieltävät isät. Israelin ja Palestiinan valtiollinen kriisi sekä Isä juutalaisten ja kristittyjen tulkitsemana. Näitä moninaisia uskonnollis-valtiollisia teemoja pitää sisällään Amos Ozin kirja Juudas.

Amos Oz. Juudas.

Hämmästelen itsekin, miten tämän kaiken voi mahduttaa yhteen kirjaan? Juudaksessa Oz kirjoitti ja muisteIi Israelin valtion syntyä ja halusi tulkita uudelleen tunnetun raamatunkertomuksen. Poliittisen ja raamatullisen vinkkelin lisäksi siihen tarvittiin rakkaustarina ja Shmuelia koskeva kehityskertomus.

Ozin päähenkilö Shmuel Ash muistuttaa myös ulkonäöllisesti Juudasta. Tältä neandertalilaiselta näyttävältä mieshenkilöltä puskee karvaa joka paikasta. Luonteestakin löytyy "juudasmaisuutta". Shmuel on nopeasti innostuva, mutta kiivas, keskustelija. Lisäksi Shmuelilla on rohkeutta väittää, ettei juutalaisten pitäisi kieltää Jeesusta historiallisena henkilönä.

Juudas oli henkilö, joka oikeastaan teki paljon enemmän kuollessaan kuin eläessään. Hän oli henkilö, josta juutalaiset eivät puhuneet juuri koskaan. Juudas on kerännyt päälleen vihaa ja inhoa lukemattomien sukupolvien ajan. Häntä ei saa herättää henkiin eikä havahduttaa. Shmuelillle Juudasin oli hahmo, joka voidaan tulkita toisin. Ehkä hän kavalsi Jeesuksen, koska halusi todistaa ylösnousemuksen. Ehkä hän tappoi itsensä oman uskonsa menettäneenä.

Ozin tarinan alussa Shmuel, nuori raamatunkertomuksiin perehtynyt tutkija, on hukassa elämässään. Lupaava akateeminen ura päättyi sydänsuruihin ja taloudellisiin ongelmiin. 

Toisinaan elämän kulku hidastuu niin kuin rännistä syöksyvä vesi, jonka on raivattava itselleen uusi uoma. 

Akatemian ovet sulkenut Shmuel asettui alivuokralaiseksi Jerusalemiin. Elettiin vuotta 1959. Se oli aikaa, jolloin monet Israelin valtion perustamista todistaneet olivat yhä elossa. 

Jerusalemissa Shmuel sai töitä älykkään vanhuksen herra Waldin avustajana. Avustaminen tarkoitti seuran pitämistä: kiivaita poliittis-uskonnollisia keskusteluita sekä pitkien ja pisteliäiden saarnojen kuuntelemista. Herra Wald saarnasi muun muassa siitä, kuinka kristityt pitivät juutalaisia jumalanmurhaajina, Juudaksina. 

– Jos näillä juutalaisilla olisi valta ja voima...olisivat he epäilemättä vainonneet ja kiduttaneet Jeesuksen seuraajia viimeiseen asti, tuskin yhtään vähempää kuin mitä kristityt Israelin vihaajat ovat vainonneet juutalaisia, sanoo herra Wald ja tähän saattaa tiivistyä Ozin sanoma?

Juudaksessa tapahtumat liikkuvat miniatyyritasolla. Shuel kuuntelee monologeja, keskustelee, vetelehtii huoneessaan, laahustaa Jerusalemissa, lukee huolestuneen siskon kirjeitä tai haaveilee houkuttavasta Ataljasta. Atalja Abrabanel on Herra Waldin kanssa asuva salaperäinen nelikymppinen nainen, traaginen femme fatal, suuren rakkaussurun ja isätragedian kokenut nainen.  Varmasti fiksu, mutta Ozille pitkästyttävän paljon rintoja ja lanteiden kaarta.

Ataljan isä oli sionistien johtaja. Ataljan isä yritti vakuuttaa Ben Gurionin siitä, että juutalaiset voisivat elää palestiinalaisten kanssa sovussa ja yhteishallinnosta. Siitä hyvästä hän joutui poliittiseen oppositioon ja valtaeliitin silmätikuksi.

Vähäsanainen Atalja itse inhoaa pintapuolista seurustelua. Esimerkiksi pääpuheenaiheesta valtion synty Ataljan tyly mielipide on pistitte laivakaupalla Hitleriltä pelastunutta väkeä suoraan satamalaiturilta taistelukentille. Kaikki sen tähden, että tänne saataisiin juutalaisten valtio.

Shmuel on enemmän kiinnostunut uskonnollisista kuin valtiollisista kysymyksistä. Hänen pakkomielteensä on uudelleentulkita Jeesus: Jeesus syntyi ja kuoli juutalaisena eikä hänen mieleensä edes tullut perustaa uutta uskontoa. Paavali oli se, joka keksi kristinuskon. Ilman Paavalin kirkkoa juutalaiset olisivat saattaneet säästyä vainolta, maanpakolaisuudelta, pogromeilta ja koko holokaustilta. 

Mikä onkaan tämän Man Booker Prize-ehdokkaanakin olleen kirjan idea, sanoma tai erityinen näkökulma? Omaan kriisiinsä uppoava nuori mies on joutilas ja puolustuskyvytön uhri Waldille ja Ataljalle? Shumuel itse jaksaa rämpiä sivukaupalla himokkaissa unelmissa ja paneutua Israel-Palestiina -konfliktin syntyyn.

Juudaksen ja muutaman muun Ozin kirjan luettuani olen vakuuttunut, että Oz jo yksinään saisi ratkaistua Lähi-idän kriisin. Näissä kirjoissa rakennetaan rauhaa. En vain tiedä, kuinka moni Ozin maanmies, juutalainen tai palestiinalainen, kuuntelee. 

Ozin kirjaa on tulkittu raamatullisesta ja ihmissuhdekuvauksena. Minusta se on yksi Ozin ideologisimmista kirjoista. Ehkä parin vuoden päästä osaisin arvostaa tätä kirjaa enemmän, mutta juuri nyt en.

Kirjallisuuden lukemisena ja kokemisena sain yliannostuksen kristillis-uskonnollisista teemoista. Sille, mitä koin lukiessani kirjaa, käy kuvaukseksi mikä tahansa raamatullinen kärsimystä kuvaava sana.

Kommentit

Susanna Rautio Goodreadsissä

Susanna's books

Sons and Lovers
it was amazing
Jos ottaisin jonkun kirjan autiolle saarelle, se olisi tämä. Luin kirjan ensimmäistä kertaa 19-vuotiaana ja sen jälkeen useasti suomeksi ja englanniksi. Se on todella harvinaista. En yleensä lue kirjoja uudelleen. 19-vuotiaana samaistui...

goodreads.com