– Mietin vain, millaista elämä olisi ollut, jos minulla olisi ihmisiin nähden samanlainen lahja kuin kasveihin, sanoo Saul Bellowin Yhä useamman sydän pettää -kirjan toinen tärkeä henkilö Benn Crader, maineikas kasvitieteilijä.
..."Sydänkin voi olla sofisti." "Voitko rekonstruoida keskustelusi? " "Rakkaudella ihminen tunkeutuu olemisen essenssiin."...
Yhä useamman sydän pettää oli rasittava, ärsyttävä ja ennen kaikkea tylsä kirja. En ymmärrä, miksi sivistyneet miehet eivät kykene muuhun, kun pilkkomaan naisia tuhannesosiin. Loppuhuipennuksena sattui skitsopsykologinen (!) käänne, jonka aiheutti Psykon katselu liian leveäharteisen naisen kanssa.
Lisäksi mahtaileva kasvitieteilijä osoittautui pelkuriksi. Toivon, että silloin sisarenpoika sai hankittua edes uuden ystävän, sillä enosta jäivät jälkeen vain Helsingissä asuvan professorin yhteystiedot.
 |
| Saul Bellow. Yhä useamman sydän pettää. |
Kasvitieteilijä Benn hallitsee luonnon, mutta ei rakkautta. Sydänasioista hän yrittää tehdä selkoa sisarenpoikansa Kennethin kanssa. Valitettavasti myöskään Kenneth Trachtenbergin erityisalaa eivät ole naiset vaan venäläinen kirjallisuus. Miesten välinen suhde on myös jonkinlainen riippuvuussuhde, sillä kummallakaan ei ole kirjassa muita ystäviä.
Kennethin ja Bennin juutalainen suku tulee Venäjältä ja Kenneth emigroitui Amerikkaan Pariisin kautta. Sekä Benn että Kenneth ovat akateemisia hahmoja, sellaisia Bellowin kirjoista tuttuja.
Benn esitellään huipputiedemiehenä, eräänlaisena ylimyskastin jäsenä ja supervallan nerona, jonka olemuksen kruunaavat fyysinen kookkaus ja häntäheikin kyvykkyys.
Kiltti Kenneth on "vaaleansinisen auran ympäröimä mies". Näin kuvailee Kennethiä Tracey, jonka kanssa hänellä on lapsi, mutta joka ei halua Kennethin kanssa naimisiin. Kenneth on jotenkin vinksahtaneesti kiinnostuneempi enosta kuin itsestään, lapsestaan tai rakastamastaan lapsen äidistä. "Viehättävä eno on todellinen resurssi", Kenneth toteaa.
Benn ja Kenneth kuuluvat joutavaan ja joutilaaseen luokkaan, jolta liikenee paljon aikaa keskustelemiseen. Yhä useamman sydän pettää -kirjaa kuvaakin osuvasti takakannesta löytyvä arvostelusitaatti. Sen mukaan Bellowin kirja "ei niinkään ole romaani kuin postmodernin ajan rakkauden anatomiaa...lörpöttelevä kirja".
Bellow keskittyy kirjassa ensisijaisesti henkilöihin ja hyvin vähän tarinan kasvattamiseen. Sivu toisensa perään eno ja sisarenpoika jutustelevat rakkauselämän käänteistä ja elämänsä naisista teemalla "vuosisadan ajan rakkaus on tehnyt meistä hölmöjä". Kirja muistuttaa, minkälaisia typeryyksiä fiksuimmatkin ihmiset voivat tehdä ihmissuhteissa.
Bennin naissuhteet ovat osoittautuneet sotkuisiksi miehen ensimmäisen vaimon Lenan kuoleman jälkeen. Bennillä on erikoisia addiktioita ja haasteita seikkailla kasvien ja ihmisten maailman välillä: – Kasvitieteellisesti ei voi sanoa, mikä on rumaa ja mikä kaunista, koska kullakin lajilla on omat mieltymyksensä.
Sana lörpöttely kiteyttää ytimekkäästi myös sen, miksi en yhtään pitänyt Bellowin kirjasta. Kirja on loputonta jaarittelua löyhällä juonella – rakkausaiheisiin diskursseihin ja naissukupuoleen löytyy loputtomasti variaatioita:
..."Sydänkin voi olla sofisti." "Voitko rekonstruoida keskustelusi? " "Rakkaudella ihminen tunkeutuu olemisen essenssiin."...
Yhä useamman sydän pettää oli rasittava, ärsyttävä ja ennen kaikkea tylsä kirja. En ymmärrä, miksi sivistyneet miehet eivät kykene muuhun, kun pilkkomaan naisia tuhannesosiin. Loppuhuipennuksena sattui skitsopsykologinen (!) käänne, jonka aiheutti Psykon katselu liian leveäharteisen naisen kanssa.
Lisäksi mahtaileva kasvitieteilijä osoittautui pelkuriksi. Toivon, että silloin sisarenpoika sai hankittua edes uuden ystävän, sillä enosta jäivät jälkeen vain Helsingissä asuvan professorin yhteystiedot.
Kirjassaan Bellow halusi varmasti olla satiirinen, tragikoominen tai jotain vastaavaa. Vaikka sanasto oli ihailtavan runsasta, se jäi kauaksi sukkelasta verbaaliakrobatiasta. Minusta Bellowin kieli on elämästä vieraantunutta ja rönsyilee oudolla logiikalla varustettuja kielikuvia tyyliin "Vedämme perässämme omia päämääriämme kuin merilevään sotkeutuvia äyriäisiä".
Minulle Bellowin kirjojen lukeminen tuntuu useimmiten laahustamiselta. Ei olekaan ihme, että Bellow on kirjailija, jonka kirjat saattavat esiintyä useimmin Näitä kirjoja en haluaisi Isoon K:hon -listallani.
Heei! Sain tämän just luettua ja eksyin tänne sun sivuille, kun googlasin tuota "skitsopsykologiaa" (ja siitä en kyllä oo tullut vieläkään hullua hurskaammaksi).
VastaaPoistaJostain syystä tykkäsin kyllä kirjasta, vaikka Kenneth kertojana tuntuukin tosi ärsyttävältä. Elämästä vieraantunut kieli korosti kuvaa katkerana itsekseen höpöttelevästä älyköstä. Just sellainen kuin jotkut liberaalit, itseään feministiksi tituleeraavat miehet... Sellaisten möläytykset jostain syystä ärsyttää mua ainakin erityisen paljon, kun ne luulee ja vakuuttaa ymmärtävänsä, muttei kuitenkaan ymmärrä :D En tiedä, yrittikö Bellow laimentaa Kennethin möläytyksiä, kun usein jonkin pitkän monologin lopuksi Benn-eno tai joku sivuhenkilö sanoi jotain "joo joo, mutta..." tai ei edes kuunnellut tämän puhetta.
Tästä tulikin mieleen, että kylläpä se Dita oli ärsyttävän myötäilevä ja yksipuolisesti kirjotettu hahmo! Täydellisesti Kennethiä varten rakennettu.
Joka tapauksessa tykkäsin tavallaan kovasti tuosta hajamielisestä ja jotenkin avuttomasta Benn-enosta. Ehkä sitten sivuutin juuri kaiken typerän, mitä sekin meni möläyttelemään... tai imin itseeni Kennethin luonnotonta enonsa mystifiointia.
Mua viehätti myös tuo kasvitieteen ripottelu tekstin sekaan. Oispa hienoa olla noin omistautunut jollekin jäkälille! Miranda taas oli kiinnostavan kiero ja vahva hahmo, kuten myös tohtori... Kerrassaan kuvottava ukkeli!
Olipa hauskaa ja kiinnostavaa löytää tämä sun arvio, vaikka oltiinkin aika eri mieltä itse teoksesta. Kiitos!
Kiitos piristävän erilaisesta kommentista :) Noin periaatteessa jokainen kirja on ansainnut lukijansa, joten onneksi myös tämä Bellowin kirja sai sinusta sellaisen.
VastaaPoistaYhä useamman sydän pettää seisoo tai kaatuu Bennin mukana. Muilla on paikkansa kirjassa vain suhteessa häneen ja hänen kasvitieteelliseen maailmankuvaansa. Mielenkiintoista, että sinä ajattelit happamammin Kennethistä. Minä taas ärsyynnyin Bennistä, joka oli lukenut, verbaalinen ja karismaattinen hahmo, mutta arvoiltaan kovin kyseenalainen. Jonkunlainen konservatiivinen uusliberaali -tyyppinen tapaus. Tätä tekstiä voisi ruotia myös feministisestä näkökulmasta, sillä suivaannutti myös naisdiskurssi. Toisaalta ajattelen, että kirja oli aikansa akateeminen kuvaus. Toisaalta mietin, pystyisikö Benn koskaan muuttumaan.
Mitä tulee Kennethiin, hän oli yksinkertaisesti tylsä. Hyvin analysoit häntä! Aika rohkeaa Bellowilta pistää omaan tekstiin jotain noin ikävystyttävää. Tosin kontrastit toimivat usein.
Minulle nämä Bellowin hahmot ja rakentumaton lörpöttely eivät uppoa yhtään. Huoh, valitettavasti on vielä pari Bellowia lukematta.
Toisaalta kyllä haluaisin tietää, minkä takia Bellow halusi tämän kirjan kirjoittaa. Ehkä se saisi minut ajattelemaan kirjaa vähän positiivisemmin.
PS. Enpä olisi arvannut, että joku päätyy arviooni googlaamalla skitsopsykologiaa. Hauska tieto :)