Amos Oz Mieheni Mikael – Myyntimenestys ja avioliittokuvaus, jossa vastakohdat eivät täydennä toisiaan
Amos Ozin kirja Mieheni Mikael on vaimon nimeltä Hanna kirja miehestään tai miehelleen. Se on päiväkirjalta tuntuva tallenne avioparin ensimmäisestä vuosikymmenestä. Mahdollisesti myös viimeistä.
Mieheni Mikael on tarina siitä, millaiseksi voi muodostua kahden mahdollisesti liian erilaisen ja todennäköisesti liian pikaisesti avioituneen nuoren elämä. Mieheni Mikael on naisen, Hannan, tarina. Hannaa voi kuvata herkäksi ja neuroottiseksi. – Vahvat ihmiset pystyvät tekemään miltei mitä he haluavat...Minä en ole erityisen vahva, kuvaa Hanna itseään.
Mieheni Mikael oli nuoren Amos Ozin ensimmäisiä kirjoja ja ilmestymisvuonnaan 1968 Israelissa bestseller. Tässä kirjassa Oz kuvaa poikkeuksellisella herkkyydellä ja myötätunnolla nuoren naisen tuntoja.
Mieheni Mikael voi hyvinkin olla klassinen sukupolvitarina 1950-luvun Israelista. Kyse taitaa olla vuonna 1948 perustetun uuden valtion ensimmäisestä sen ensimmäisellä vuosikymmenellä täysi-ikäistyneestä sukupolvesta.
Hannan ja Mikaelin tavoin nuoret ja heidän vanhempansa ovat saapuneet ties mistä maailmankolkista. Heidän suhteissaan ja suvuissaan kohtaavat juutalalaisvainot ja luvattuun maahan ladattu toive ihmisarvoisemmasta tulevaisuudesta. Vanhempi sukupolvi on juurtunut juutalaisuuteen. Nuoret ovat kokeneet itsenäisyystaistelun, mutta eivät antisemitismiä sen kauheimmissa muodoissa.
Jotkut heistä ovat asuneet Palestiinan alueella ja kokeneet naapuruutta ja ystävyyttä arabien kanssa.
Tuoreessa valtiossa rinnakkaiselo ei enää ole mahdollista. Vaikka kallistuisitkin pasifismin puolelle, kuten Hannan mies Mikael, joudut aseharjoituksiin ja rintamalle. Ja todistat, kuinka lapsestasi kasvaa kylmäpäinen nationalisti – melkein kuin vanhemmistaan erilaista rotua.
Mikael on Hannaa vanhempi, vaitelias ja järkevä geologi. Hanna opiskelee kirjallisuutta ja käy jatkuvaa kamppailua tunteellisuutensa kanssa. Taloudellisesti tiukka elämä ei estä Mikaelia etenemästä sinnikkäästi akateemisia urarappusia. Hanna lopettaa opintonsa ja hyllyttää omat haaveensa – ei siksi, että mies niin vaatisi vaan silkasta väsymyksestä yrittämiseen.
Järkevyys ja haaveilu. Vastakohdat eivät tässä avioliitossa pitkään täydennä toisiaan. Hannan arki on pysähtynyttä, yksitoikkoista ja unelmiin pakenemista. Kun annat unelmille ylivallan, voi käydä kuten Hannalle. Fantasia voi syrjäyttää todellisen elämän eikä uneksiminen pysy enää hallinnassa. Tätä kutsutaan myös melankoliaksi tai neuroottisuudeksi.
Israel valmistautuu sotaan palestiinalaisten kanssa. Hannan sota on hänen mielessään, jossa väkivalta ja seksuaalisuus sekoittuvat uniin ja fantasioihin. Hanna näkee seksuaalisia unia ja näkyjä, uneksii nöyryytyksestä ja kuolemasta. Hän uneksii olevansa mies, joka käsittelee vaarasta kiihtyneenä räjähdysaineita, sytystylankoja, patruunavöitä.
Mikaelille Hannan tunteilu on pelkästään tuskallista. Hanna kokee olevansa vain oikku miehensä ajatuksissa. Mikael tekee kaikkensa, jottei panisi Hannan päähän epävarmoja unelmia. Niiden särkymisestä voi seurata pettymyksiä. Hanna tarvitsee unelmansa ja vaihtoehtoiset maailmat.
Näinä vuosina muisti ja aika vehkeilevät Hannaa vastaan. Näinä vuosina Mikaelin kasvoilla on levollinen ilme aivan kuin kaikki hänen toiveensa olisivat täyttyneet.
Parisuhdekuvauksen lisäksi Mieheni Mikael on todentuntuisin kirja Jerusalemista, jonka olen lukenut. Jerusalem on lumoava historiallinen kaupunki. Väkivaltainen ja nostalginen. Jaettu kaupunki. Ikivanhojen mäntyjen ja ohdakkeiden kaupunki. Kivikortteleista ja -kujista rakentuva kaupunki, jonka takapihoille, parvekkeille ja kivimuureista vapaalle maalle kyhätään asuntopulan takia väliaikaisia asumuksia. Kaikkialla vallitsee liikkumaton ja kuumeinen jännitys. Yksittäisiä laukauksia kajahtelee taistelualueilta.
 |
| Amos Oz. Mieheni Mikael. |
Jos Hannan tarinan irrottaa kontekstista, vuosikymmenestä ja maantieteestä, se voisi olla kenen tahansa herkän nuoren naisen tarina hiipuvasta rakkaudesta ja mielen järkkymisestä. Sillä tavalla ajaton ja aina ajankohtainen. Mieheni Mikael ei kuitenkaan olisi kummoinenkaan tarina ilman kontekstia. Ikuista ja ristiriitaista Jerusalemia ja valintaa siitä, onko elämässään tulevaisuuden puolella vai sitä vastaan.
Mieheni Mikael voi hyvinkin olla klassinen sukupolvitarina 1950-luvun Israelista. Kyse taitaa olla vuonna 1948 perustetun uuden valtion ensimmäisestä sen ensimmäisellä vuosikymmenellä täysi-ikäistyneestä sukupolvesta.
Hannan ja Mikaelin tavoin nuoret ja heidän vanhempansa ovat saapuneet ties mistä maailmankolkista. Heidän suhteissaan ja suvuissaan kohtaavat juutalalaisvainot ja luvattuun maahan ladattu toive ihmisarvoisemmasta tulevaisuudesta. Vanhempi sukupolvi on juurtunut juutalaisuuteen. Nuoret ovat kokeneet itsenäisyystaistelun, mutta eivät antisemitismiä sen kauheimmissa muodoissa.
Jotkut heistä ovat asuneet Palestiinan alueella ja kokeneet naapuruutta ja ystävyyttä arabien kanssa.
Tuoreessa valtiossa rinnakkaiselo ei enää ole mahdollista. Vaikka kallistuisitkin pasifismin puolelle, kuten Hannan mies Mikael, joudut aseharjoituksiin ja rintamalle. Ja todistat, kuinka lapsestasi kasvaa kylmäpäinen nationalisti – melkein kuin vanhemmistaan erilaista rotua.
Mikael on Hannaa vanhempi, vaitelias ja järkevä geologi. Hanna opiskelee kirjallisuutta ja käy jatkuvaa kamppailua tunteellisuutensa kanssa. Taloudellisesti tiukka elämä ei estä Mikaelia etenemästä sinnikkäästi akateemisia urarappusia. Hanna lopettaa opintonsa ja hyllyttää omat haaveensa – ei siksi, että mies niin vaatisi vaan silkasta väsymyksestä yrittämiseen.
Järkevyys ja haaveilu. Vastakohdat eivät tässä avioliitossa pitkään täydennä toisiaan. Hannan arki on pysähtynyttä, yksitoikkoista ja unelmiin pakenemista. Kun annat unelmille ylivallan, voi käydä kuten Hannalle. Fantasia voi syrjäyttää todellisen elämän eikä uneksiminen pysy enää hallinnassa. Tätä kutsutaan myös melankoliaksi tai neuroottisuudeksi.
Israel valmistautuu sotaan palestiinalaisten kanssa. Hannan sota on hänen mielessään, jossa väkivalta ja seksuaalisuus sekoittuvat uniin ja fantasioihin. Hanna näkee seksuaalisia unia ja näkyjä, uneksii nöyryytyksestä ja kuolemasta. Hän uneksii olevansa mies, joka käsittelee vaarasta kiihtyneenä räjähdysaineita, sytystylankoja, patruunavöitä.
Mikaelille Hannan tunteilu on pelkästään tuskallista. Hanna kokee olevansa vain oikku miehensä ajatuksissa. Mikael tekee kaikkensa, jottei panisi Hannan päähän epävarmoja unelmia. Niiden särkymisestä voi seurata pettymyksiä. Hanna tarvitsee unelmansa ja vaihtoehtoiset maailmat.
Näinä vuosina muisti ja aika vehkeilevät Hannaa vastaan. Näinä vuosina Mikaelin kasvoilla on levollinen ilme aivan kuin kaikki hänen toiveensa olisivat täyttyneet.
Parisuhdekuvauksen lisäksi Mieheni Mikael on todentuntuisin kirja Jerusalemista, jonka olen lukenut. Jerusalem on lumoava historiallinen kaupunki. Väkivaltainen ja nostalginen. Jaettu kaupunki. Ikivanhojen mäntyjen ja ohdakkeiden kaupunki. Kivikortteleista ja -kujista rakentuva kaupunki, jonka takapihoille, parvekkeille ja kivimuureista vapaalle maalle kyhätään asuntopulan takia väliaikaisia asumuksia. Kaikkialla vallitsee liikkumaton ja kuumeinen jännitys. Yksittäisiä laukauksia kajahtelee taistelualueilta.
Tunsin todella vahvasti, millaista olisi voinut olla nuoren parin elämä 1950-luvun Jerusalemissa. Oz antaa Hannan kertoa tarinaansa koskettavan intiimistä. Tarinan lopussa Hannalle jäivät vain sanat, joita hän ei enää pystynyt edes sanomaan ääneen. Vain kirjoittamaan.
Lujilla erehtymättömillä sormillaan Aika hajottaa hiljalleen elottomia esineitä. Miksei myös elollisia, koska sen armoilla ovat kaikki.
Lujilla erehtymättömillä sormillaan Aika hajottaa hiljalleen elottomia esineitä. Miksei myös elollisia, koska sen armoilla ovat kaikki.
Mieheni Mikael ei missään tapauksessa ole Amos Ozin parhaita kirjoja. Oz kirjoitti Mieheni Mikaelin alle kolmekymppisenä ja sen huomaa. Kirja on vähän hiomaton sekä paljon intohimoisempi kuin Ozin tarinat yleensä. Raastava, psykoanalyyttinen eikä lainkaan sellainen hienovaraisen tunteellinen jollaisena olen Ozia tottunut pitämään. Ei mikään taideteos, mutta repivyydessään mukaansatempaava, iloinen yllätys.
Kommentit
Lähetä kommentti
Keltaiset kiitokset kommentistasi.