Tämä tarina on jo niin nähty, kuultu ja luettu. Nunna, joka hairahtaa. Ja Don Juan, jolle nunna on hohdokas saalis. Yksi yö, joka merkitsi toiselle aika lailla enemmän kuin toiselle.
Sellainen kirja on Eduardo Mendozan Tulvan vuosi. Kunnianhimoinen nuori nunna, sisar Consuelo, hankkii lahjoitusvaroja luostarin yhteyteen perustettavalle vanhainkodille. Lahjoituksia etsiessä hän koputtaa paikkakunnan rikkaimman poikamiehen don Augusto Aixelan ovelle.
Eletään tulvan vuotta ja Kataloniassa tulvivat muutkin kuin joet ja tunteet. Sisällissota kuohuaa vuorilla ja erämaissa: vasemmistosissit uhmaavat Francon kenraalikuntaa. Politiikan suhteen ummikko sisar käy omaa kiirastultaan. Ensin on huolena nunnaluostarin talous, sitten oma vakaumus.
Mendozan kirjassa on yksi käännekohta, jota ennen kaikki on pikaista pohjustusta ja jonka jälkeen lopputarina laskettelee alamäkeä. Viettelijä hurmaa Consuelan käden käänteessä. Sisar on jo valmis heittämään nunnankaapunsa takavasemmalle, kunnes yöllinen retki vaihtuu poliittiseksi seikkailuksi. Empä paljasta tapahtumia, sillä tämä kohta voi olla ainoa syy lukea kirja, mutta niiden seurauksena Aixelo katoaa jäljettömiin ja nunnan maallisen naisen elämä päättyy pikavauhtia.
Consuela pyhittäytyy uudemman kerran kirkolle, mutta ei koskaan suostu katumaan elämänsä hienointa hetkeä. Vaikka uskoo joutuvansa siitä viimeisenä päivänä tuomiolle. Niimpä: ruumiilliset nautinnot voittavat henkiset nunnankin elämässä!
Viimeisiksi vuosikseen Consuela päätyy potilaaksi perustamaansa vanhainkotiin ja saa nähdä Aixelon tutun puutarhan ja kartanon vielä kerran. Aixelon aika on sen sijaan korjannut tieltään jo ajat sitten - yksinäisenä ja vihamielisenä. Mutta viettinsä säilyttäneenä: tarinan mukaan yritti vielä vanhainkodissa hipelöidä häntä hoitaneita sairaanhoitajia.
Tämä postaus on ikävystyttävä mutta niin oli kirjakin! Sellaista tylsyyttä siitä seuraa, kun miehet kirjoittavat nunnista. Se voisi olla yksi aihe, joista kirjoittaminen pitäisi heiltä ehdottomasti kieltää!
Sellainen kirja on Eduardo Mendozan Tulvan vuosi. Kunnianhimoinen nuori nunna, sisar Consuelo, hankkii lahjoitusvaroja luostarin yhteyteen perustettavalle vanhainkodille. Lahjoituksia etsiessä hän koputtaa paikkakunnan rikkaimman poikamiehen don Augusto Aixelan ovelle.
 |
| Eduardo Mendoza. Tulvan vuosi. |
Mendozan kirjassa on yksi käännekohta, jota ennen kaikki on pikaista pohjustusta ja jonka jälkeen lopputarina laskettelee alamäkeä. Viettelijä hurmaa Consuelan käden käänteessä. Sisar on jo valmis heittämään nunnankaapunsa takavasemmalle, kunnes yöllinen retki vaihtuu poliittiseksi seikkailuksi. Empä paljasta tapahtumia, sillä tämä kohta voi olla ainoa syy lukea kirja, mutta niiden seurauksena Aixelo katoaa jäljettömiin ja nunnan maallisen naisen elämä päättyy pikavauhtia.
Consuela pyhittäytyy uudemman kerran kirkolle, mutta ei koskaan suostu katumaan elämänsä hienointa hetkeä. Vaikka uskoo joutuvansa siitä viimeisenä päivänä tuomiolle. Niimpä: ruumiilliset nautinnot voittavat henkiset nunnankin elämässä!
Viimeisiksi vuosikseen Consuela päätyy potilaaksi perustamaansa vanhainkotiin ja saa nähdä Aixelon tutun puutarhan ja kartanon vielä kerran. Aixelon aika on sen sijaan korjannut tieltään jo ajat sitten - yksinäisenä ja vihamielisenä. Mutta viettinsä säilyttäneenä: tarinan mukaan yritti vielä vanhainkodissa hipelöidä häntä hoitaneita sairaanhoitajia.
Tämä postaus on ikävystyttävä mutta niin oli kirjakin! Sellaista tylsyyttä siitä seuraa, kun miehet kirjoittavat nunnista. Se voisi olla yksi aihe, joista kirjoittaminen pitäisi heiltä ehdottomasti kieltää!
Luin tämän aika äskettäin ja muistan, että alkupuoli tuntui häiritsevän kliseiseltä, mutta puolivälihän käänsi kaiken aivan hurjaksi. Lopulta kirja ei ollut tylsä ollenkaan, vaan jätti mukavasti miettimään, mikä oli totta. Viettelysten puutarhakin oli lopulta muuttunut. Ja nunna teki lopulta mielettömän uran.
VastaaPoistaViettelysten puutarhasta (osuvasti sanottu), uranunnasta ja poliittisesta asetelmasta olisi voinut kirjoittaa syvällisemmän postauksen. Siinä sinä onnistuit - mä en todellakaan!
VastaaPoistaMinulle Tulvan vuosi oli haaleaa vettä, ajanhukkaa, tosiaan en innostunut lainkaan ;)