Michael Chabon Telegraph Avenue – Afroamerikkaa, viihdettä ja vinyyliä

Michael Chabonin Telegraph Avenue on Ison K:n tapauksia: sarjan ensimmäinen popkulttuuriromaani, blaxploitaatioromaani, ja odottettu suomennos Pulizerin voittaneelta kirjailijalta. Nyt ei kannata odottaa Isolle K:lle tunnusomaisia, kulttuurihistoriaan jääviä elämää suurempia tulkintoja lähimenneisyyden draamoista. Kehoitan: pidä hatusta kiinni, nyt mennään. Chabon lataa vauhdikasta postmodernismia, skitsoja henkilöhahmoja ja päättömiä tapahtumasarjoja. Sekä kuten popromaanille sopii, heittelee runsaasti tyylivinkkejä ja -analyysiä.

Michael Chabon Telegraph Avenue.

Tapahtumavyöryn ja henkilökavalkadin sitoo yhteen yksi katu, Telegraph Avenue Oaklandissa Kaliforniassa. Telegraphilla on sijainnut jo pienen ihmisiän Archy Stallingsin ja Nat Jaffen vinyylidivari Brokeland, joka on sielunveljille paitsi elämäntapa myös musayhteisön kohtaamispaikka. Oaklandilaisten vaurastuttua pienliikkeiden kansoittama katu on jäämässä ostoskeskusrakentamisen jalkoisin. Selviääkö Brokeland uuden kilpailijan, kolmikerroksisen Dogpilen avautuessa ja kuinka käy tutkaparin?

Oaklandissa asuu boheemi afrikkalais-amerikkalaisten yhteisö, joka on keskiluokkaistunut, mutta jossa on yhä tyyliä, juuria, naapurustoa ja heimoa. Yhteisöä yhdistää hämmästyttävällä tavalla musiikki ja genreuskollisuus: afroamerikkalaisen musiikin ja popkulttuurin ystäville Telegraph Avenue on iso teos varmasti jo näistä syistä. Pinnasta kiinnostuneelle Chabon kuvaa sivukaupalla henkilögalleriansa lookkeja ja tyylejä. Ja silloin itse humpsahdin tietämättömyyden mustaan aukkoon, josta otti aina hetkisen nousta takaisin tapahtumien tasolle. 

Keski-ikäistyneiden Archyn ja Natin elämät ovat käännekohdassa. Onko omalla bisnesunelmalla ja elämäntavalla tulevaisuutta? Miten selvitään, kun pitää ottaa elämänmittainen vastuu nykyisestä ja uudesta perheestä? Voiko isyyttä ja isää paeta?

Isyyden ohella toinen Chabonin kirjan teemoista on äitiys. Archyn ja Natin vaimoilla Gwenillä ja Avivalla on kotisynnytyksiä hoitava yritys, joka joutuu epäonnistuneen synnytyksen takia laitosyhteiskunnan hampaisiin. Miestensä tapaan naiset miettivät, ovatko omat valinnat eettisesti ja taloudellisesti kestäviä.

Chabon kuvaa herkin ottein henkilöidensa tunnemyrskyjä. Esillä nostetaan kaikki mahdolliset isyyshankaluudet isyyden tunnustamisesta, isäksi tuloon, isän kieltämisestä isän etsimiseen. Melkein samalla hartaudella Chabon on paneutunut kätilöntyön, synnyttämisen ja raskauden kokemuksiin. Joskin voimakkaat henkilöhahmot saavat raskaudestakin irti draamaa melkoisesti normitapausta enemmän.

Pariskuntien lisäksi kirjassa toikkaroivat Archyn salattu lapsi, viisitoistavuotiaaksi kasvanut Titus. Natin ja Avivan poika Julius, joka ihastuu Titukseen. Archyn isä b-luokan kunfu-elokuvien tähti Luther Stallings huikeine tyttöystävineen, Hammond-urkujen murjomaksi päätynyt lempimuusikko, kiinteistömoguliksi ryhtynyt entinen urheilutähti ja laumoittain satunnaisempia sankareita. Sekä yksi kadonnut papukaija ja karannut zeppeliini.

Chabonin tarina on pinnalta suloinen ja sielukas, mutta rakenteeltaan mutkikas ja tarinaltaan tornadotasoa. Rikas kieli on kuvailua pullollaan, mutta sanoessaan enemmän saattaa välillä tulla sanoneeksi vähemmän. Lukiessani olin välillä ymmälläni ja varmasti hämmennys johtui osaltaan omista kulttuurintuntemukseni aukoista.