Graham Greene on kiinnostunut "amerikkalaisista Pariisissa", läsimaisista ihmisistä vieraalla maaperällä. 1950-luvulla kirjoitetussa Hiljaisessa amerikkalaisessa on vuorossa jälleen uusi maa, Vietnam. Saigoniin on päätynyt englantilaisen sotareportteri Thomas Fowler.
Vaikka maa on outo, on tarinassa paljon tuttua Greeneä. Tuttu on etenkin Fowlerin hahmo. Kyyninen mies, menneisyyttä paossa. Nähnyt maailmaa, kokenut elämää. Yksinäisen suden arkkihahmo.
Kun ottaa huomioon herra Fowlerin emotionaalisuuden rajoittuneisuuden, on yllättävää, että juoneltaan Hiljainen amerikkalainen on paitsi rakkaus- myös jännitystarina. Tämä ei välttämättä tule lukijalle yllätyksenä, sillä kirja on filmattu ainakin kahdesti.
 |
| Graham Greene: Hiljainen amerikkalainen. |
Kun ottaa huomioon herra Fowlerin emotionaalisuuden rajoittuneisuuden, on yllättävää, että juoneltaan Hiljainen amerikkalainen on paitsi rakkaus- myös jännitystarina. Tämä ei välttämättä tule lukijalle yllätyksenä, sillä kirja on filmattu ainakin kahdesti.
Rakkaustarinassa kaksi miestä kilpailee vietnamilaisnaisesta,
Phuongista. Katolilaisen kanssa naimisissa
oleva Fowler ei pysty tarjoamaan nuorelle Phuongille sitä, mitä neito haluaa: avioliittoa vauraan ulkomaalaisen kanssa ja mielellään muuttoa Yhdysvaltoihin. Phuong tyytyy ulkomaalaiseen rakastajaan, kunnes kuvioihin astuu tyttöön hullaantuva jenkki, Alden Pyle. ”Taloudellisen avun valtuuskunnassa”
työskentelevä Pyle on halukas täyttämään Phuongin unelman: viimeinkin kunnialliseksi amerikkalaisvaimoksi!
Hiljaisessa amerikkalaisessa Phuongin hahmo jää etäiseksi. Onko kyseessä määrätietoinen nuori nainen vai nukkeneito, jota parempaa tulevaisuutta rakentava isosisko näppärästi ohjailee. Tunteensa Phuong paljastaa vain kerran, itkiessään äänettömiä kyyneleitä nukkuvan Fowlerin vierellä.
Hiljaisen amerikkalaisen rakkaustarinalla on jyrisevät kulissit. Vietnamissa käydään sisällissotaa, jota vanha siirtomaaisäntä Ranska pyrkii torjumaan. Amerikkalaiset haluavat jälleen kerran esiintyä maailmanmahtina ja sekaantuvat sotaan avustamalla Vietkongia vastaan taistelevaa kenraalia. Euroopan mahtimaa Britannia osallistuu sotaan sivustakatsojana viisauksia kommentoiden.
Hiljainen amerikkalainen ei kaihda sotakuvia. Hyytävissä kuvauksissa vain siviilit kärsivät, kun vietnamilaisia pommitetaan napalmisuihkuin, kranaatein ja muovipommein. Aluksi jossain kauempana tapahtuvasta sodasta vain luetaan lehtijuttua. Todellisuutta siitä tulee Fowlerin ja Pylen sisämaareissulla, josta kaksikko selviää hengissä vain täpärästi. Järkyttävimmältä sota tuntuu tullessaan kaupunkiin. Saigonin keskustassa räjähtää pommi amerikkalaisten järjestämän paraatin aikana. Hauskasta ideasti tulee verilöyty. Greene järkyttää lukijaa riipaisevilla sotakuvilla: silvotuilla ruumiilla ja päätön lapsi sylissään kantavalla itkevällä äidillä.
Itsekin sotareportterina työskennelyt Greene ennakoi kirjassa hienosti Vietnamin tulevaisuutta. Sisällissodan tapahtumat ovat alkusoittoa amerikkalaisten lopulliselle poistumiselle Vietnamista. Britti-jenkki -akselilla kokenut Fowler päihittää idealisti Pylen 2-0 ymmärryksessä ja naisrintamalla. Fowlerin voitolla on kuitenkin verenpunaiset kasvot: sisällissotaan ja amerikkalaisten vaikutusmahdollisuuksiin sinisilmäisesti suhtautuva Pyle päätyy murhattuna jokeen.
Kerrontatekniikakseen Greene on valinnut takauman. Heti alussa kerrotaan Pylen kuolema ja itse kirja selvittää sivu sivulta, kuinka siihen päädyttiin. Hiljainen amerikkalainen on pieneksi kirjaksi yllättävän vaikuttava. Ehkä siksikin, ettei sitä voinut lukea nopeasti. Kieli tuntui kankealta ja sanajärjestys oli käännetty. Välillä jouduin lukemaan lauseet jopa kolmesti ennen kuin ymmärsin, mistä oli kyse.
PS. Hiljainen amerikkalainen on jo kolmas "hiljainen" Iso K: Hiljainen talo ja Hiljainen tyttö. Kuinkahan helppo tai vaikea haaste olisi lukea, vaikkapa, 13 kirjaa, joiden nimestä löytyy "hiljainen"?
Hiljaisessa amerikkalaisessa Phuongin hahmo jää etäiseksi. Onko kyseessä määrätietoinen nuori nainen vai nukkeneito, jota parempaa tulevaisuutta rakentava isosisko näppärästi ohjailee. Tunteensa Phuong paljastaa vain kerran, itkiessään äänettömiä kyyneleitä nukkuvan Fowlerin vierellä.
Hiljaisen amerikkalaisen rakkaustarinalla on jyrisevät kulissit. Vietnamissa käydään sisällissotaa, jota vanha siirtomaaisäntä Ranska pyrkii torjumaan. Amerikkalaiset haluavat jälleen kerran esiintyä maailmanmahtina ja sekaantuvat sotaan avustamalla Vietkongia vastaan taistelevaa kenraalia. Euroopan mahtimaa Britannia osallistuu sotaan sivustakatsojana viisauksia kommentoiden.
Hiljainen amerikkalainen ei kaihda sotakuvia. Hyytävissä kuvauksissa vain siviilit kärsivät, kun vietnamilaisia pommitetaan napalmisuihkuin, kranaatein ja muovipommein. Aluksi jossain kauempana tapahtuvasta sodasta vain luetaan lehtijuttua. Todellisuutta siitä tulee Fowlerin ja Pylen sisämaareissulla, josta kaksikko selviää hengissä vain täpärästi. Järkyttävimmältä sota tuntuu tullessaan kaupunkiin. Saigonin keskustassa räjähtää pommi amerikkalaisten järjestämän paraatin aikana. Hauskasta ideasti tulee verilöyty. Greene järkyttää lukijaa riipaisevilla sotakuvilla: silvotuilla ruumiilla ja päätön lapsi sylissään kantavalla itkevällä äidillä.
Itsekin sotareportterina työskennelyt Greene ennakoi kirjassa hienosti Vietnamin tulevaisuutta. Sisällissodan tapahtumat ovat alkusoittoa amerikkalaisten lopulliselle poistumiselle Vietnamista. Britti-jenkki -akselilla kokenut Fowler päihittää idealisti Pylen 2-0 ymmärryksessä ja naisrintamalla. Fowlerin voitolla on kuitenkin verenpunaiset kasvot: sisällissotaan ja amerikkalaisten vaikutusmahdollisuuksiin sinisilmäisesti suhtautuva Pyle päätyy murhattuna jokeen.
Kerrontatekniikakseen Greene on valinnut takauman. Heti alussa kerrotaan Pylen kuolema ja itse kirja selvittää sivu sivulta, kuinka siihen päädyttiin. Hiljainen amerikkalainen on pieneksi kirjaksi yllättävän vaikuttava. Ehkä siksikin, ettei sitä voinut lukea nopeasti. Kieli tuntui kankealta ja sanajärjestys oli käännetty. Välillä jouduin lukemaan lauseet jopa kolmesti ennen kuin ymmärsin, mistä oli kyse.
PS. Hiljainen amerikkalainen on jo kolmas "hiljainen" Iso K: Hiljainen talo ja Hiljainen tyttö. Kuinkahan helppo tai vaikea haaste olisi lukea, vaikkapa, 13 kirjaa, joiden nimestä löytyy "hiljainen"?
Kommentit
Lähetä kommentti
Keltaiset kiitokset kommentistasi.