Richard Fordin Roihu yllättää. Olen aiemmin tottunut löytämään Fordin kirjoista keski-ikäisiä miehiä, vähän sydänsuruissaan, mutta kuitenkin aika tyytyväisinä tyylikkäissä autoissaan, merenrantataloissaan ja lomailemassa itärannikolla.
Golf kuuluu yleensä kuvioihin. Siltä osin Roihu on tuttua Fordia. Roihussa golfataan ranchilta toiselle Jerry-isän työn perässä. 1960-luvulla golfopettajan urakehitys on poukkoilevaa. Työtä saa yhtä nopeasti kuin potkutkin.
Tällä kertaa tukikohtana on pikkukaupunki Montanassa. Elokuisina päivinä Montanassa roihuaa monella taholla.
Taas kerran potkut saanut Jerry vetelehtii ensin hetkisin ja lähtee sitten hakemaan seikkailua osavaltiossa riehuvien maastopalojen sammutusjoukoissa. Äiti Jeannettekin roihahtaa, kohteena varakas poikamies Warren.
Syksyllä 1960, kun olin kuusitoistavuotias ja isä oli vähän aikaa ilman työtä, äiti tapasi miehen nimeltä Warren Miller ja rakastui tähän.
Vanhempiinsa kiintynyt poika vedetään ristiriitaisten tapahtumien keskelle. Naivi Joe rekisteröi tapahtumia ja yrittää olla uskomatta sitä, mitä silmät näkevät. Että potkut ovat vieneet isän elämänhalun ja Jeannette-äidillä on sutinaa vieraan miehen kanssa. Sympaattinen ja hyväsydämminen nuorimies ei tuomitse äitiään edes silloin, kun tämä uuden miessuhteen houkuttelemana muuttaa äkisti pois kotoa ja huomaa olleensa tälle pelkkä seikkailu, tilaisuus, jota ei voinut olla käyttämättä.
Ja kaikkialla ympärilläni paloi. Kukkulanrinteillä kummallakin puolella ja edessä ja takana...Sehän on vain pieni joukko tulia jotka aina silloin tällöin yhtyvät suuremmaksi paloksi.
 |
| Richard Ford. Roihu. |
Tällä kertaa tukikohtana on pikkukaupunki Montanassa. Elokuisina päivinä Montanassa roihuaa monella taholla.
Taas kerran potkut saanut Jerry vetelehtii ensin hetkisin ja lähtee sitten hakemaan seikkailua osavaltiossa riehuvien maastopalojen sammutusjoukoissa. Äiti Jeannettekin roihahtaa, kohteena varakas poikamies Warren.
Syksyllä 1960, kun olin kuusitoistavuotias ja isä oli vähän aikaa ilman työtä, äiti tapasi miehen nimeltä Warren Miller ja rakastui tähän.
Kiinnostavaa pikkukirjasessa on näkökulma. Aikuisten puuhia seurataan kertojana toimivan melkein täysi-ikäisen pojan näkökulmasta. Aluksi poika Joe ei oikein ymmärrä, mitä tapahtuu, mutta elämää kokeneempi lukija haistaa palaneen käryä sitäkin selvemmin. Isä haluaa hyväksyntää sammutuskeikalle ja äiti uudelle suhteelle.
Vanhempiinsa kiintynyt poika vedetään ristiriitaisten tapahtumien keskelle. Naivi Joe rekisteröi tapahtumia ja yrittää olla uskomatta sitä, mitä silmät näkevät. Että potkut ovat vieneet isän elämänhalun ja Jeannette-äidillä on sutinaa vieraan miehen kanssa. Sympaattinen ja hyväsydämminen nuorimies ei tuomitse äitiään edes silloin, kun tämä uuden miessuhteen houkuttelemana muuttaa äkisti pois kotoa ja huomaa olleensa tälle pelkkä seikkailu, tilaisuus, jota ei voinut olla käyttämättä.
Ja kaikkialla ympärilläni paloi. Kukkulanrinteillä kummallakin puolella ja edessä ja takana...Sehän on vain pieni joukko tulia jotka aina silloin tällöin yhtyvät suuremmaksi paloksi.
Kun suhde selviää, Jerry sytyttää oman roihunsa. Kostoksi hän yrittää polttaa Warrenin talon.
Kun elämä kääntyy ihmistä vasten, ja tekee sen yhdellä iskulla, niin kuin isälle kävi, lienee suuri kiusaus luopua siitä...
Hetkisen Joekin miettii kaaoksesta pakenemista, mutta peruu aikeensa nopeasti:
Olin ajatellut matkustaa pois sinä päivänä, mutta huomasin etten pysty siihen, koska vanhempani olivat täällä, ja olin liian nuori. Ja vaikka en pystynyt heitä auttamaan jäämällä heidän luokseen, me kuuluimme yhteen jollain peruuttamattomalla tavalla.
Fordille perheessä on jotain pyhää, olipa se kuinka rikkonainen tahansa. Kolmen J:n kopla löytää lopulta taas toisensa. Uudessa kaupungissa, jossa he eivät taaskaan tunne juuri muita kuin toisensa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Keltaiset kiitokset kommentistasi.