Zaharia Stancu on Ison K:n mustia timantteja. Häntä tuskin on lukenut moni, mutta kun häneen tutustut, tunnistan huippukirjailijann.
Hullussa metsässä todistetaan kirjailijan syntyä ränsistyneessä pikkukaupungissa. Romanialainen taiteilijan omakuva nuoruusvuosista. En tiedä, mutta epäilen, että tässä on Stancun omaelämänkerta. Niin paljon omakohtaisen oloinen, koskettava ja tunteikas se on.
Hullu metsä on myös yhteiskunnallinen kehitysromaani. Jostain syystä olen aina ollut heikkona tähän genreen. Psykologisoitu kulttuurihistoria saa sukat pyrimään jaloissa.
Ei ollut ruusupolku maatyöläisen pojan Darien tie kirjailijaksi 1920-luvun Romaniassa. Mahdollisuudet alkavat hiljakseen tulla todeksi Rushii-de-Veden kaupungissa, johon Darie päätyy reissuvuosien jälkeen lyseo-oppiin vähän myöhemmällä iällä.
Darie löytää tiensä onnella ja itsehillinnällä. Ensimmäistä kertaa hän joutuu koetukselle enon karkoittaessa nurkistaan mahdollisen uuden ruokasuun. Toinen kiirastuli tulee eteen lyseon pääsykokeessa, jossa opettaja epäilee plagioinniksi lahjakkaan pyrkijän kirjoitustaitoja.
Onnea on pelissä kun jalkapuoli Darie lyöttäytyy yhteen käsipuoli Filipachen kanssa, joka kutsuu kirkonrotanköyhän muukalaisen asumaan yhdessä perheensä kanssa. Maksuksi oleskelustaan Darie joutuu opettamaan Filipachen äksyä ja tempperamenttista Despa-sisarta. Tästäkin kärsimysnäytelmästä Darie selviää tahdonvoimansa ansiosta.
Rushii-de-Veden nuoret rellestävät, ryyppäävät ja juhlivat mustalaisten kanssa. Darie keskittyy koulunkäyntiin, kirjoittamiseen ja antaa yksityisopetusta. Hän on ulkopuolinen, mutta erilaisuudessaan kumman kiinnostava. Yksi kiinnostuneista on huoratalossa aputyttönä työskentelevä kunnianhimoinen Valentina.
Yksi Darien poikkeavista piirteistä on metsässä vaeltelu. Metsäeksotiikkaa haluaa kokea myös koskemattomuudestaan ylpeä Valentina. Lehvien suojassa olisi saattanut syntyä rakkautta, jos retki ei olisi päättynyt mustalaisten ryöstö- ja raiskausyritykseen ja todennäköiseen murhaan.
Sodan jälkeisessä Romaniassakin kuohuu: kapitalismi nostaa päätään ja huonommassa asemassa olevat tuntevat vetoa kommunismiin. Kunnon kirjailijan tapaan Darieta kiinnostaa kaiken havainnointi, myös kommunistien joukkokokousten. Veto on kova, mutta aivan vielä ei nuorimies uskalla heittäytyä mukaan.
Aika Rushii-de-Vedessä kulkee eteenpäin ja lukijalle näytetään monia koskettavia hetkiä. Kuten Darien perheen vierailu kuolevan enon hautajaisissa ja poislähtö hyvästejä jättämättä. Tai se, kun Darie saa ensimmäiset runonsa julkaistua sanomalehdissä, mutta epäilee omia kykyjään sairaalloisesti.
Mutta mikään muu kirjassa ei ole yhtä riipaisevaa kuin omapäisen Despan kohtalo. Despa hankkiutuu suhteeseen opettajan kanssa ja tulee raskaaksi vastuuttoman rakastajan pakatessa laukkunsa. Ja kotitalon pihasta, kirsikkapuun alta, löytyy nuori, palanut naisenruumis, jonka vatsa näyttää muuhun vartaloon verrattuna yllättävän pyöreältä.
Ja niin kului Darien vuosi Rushii-de-Vedessä. Laukku pakattiin, tekstiliuskat poltettiin, noustiin junan ja jätettiin taakse hullu metsä.
Hullussa metsässä todistetaan kirjailijan syntyä ränsistyneessä pikkukaupungissa. Romanialainen taiteilijan omakuva nuoruusvuosista. En tiedä, mutta epäilen, että tässä on Stancun omaelämänkerta. Niin paljon omakohtaisen oloinen, koskettava ja tunteikas se on.
 |
| Zaharia Stancu: Hullu metsä. |
Ei ollut ruusupolku maatyöläisen pojan Darien tie kirjailijaksi 1920-luvun Romaniassa. Mahdollisuudet alkavat hiljakseen tulla todeksi Rushii-de-Veden kaupungissa, johon Darie päätyy reissuvuosien jälkeen lyseo-oppiin vähän myöhemmällä iällä.
Darie löytää tiensä onnella ja itsehillinnällä. Ensimmäistä kertaa hän joutuu koetukselle enon karkoittaessa nurkistaan mahdollisen uuden ruokasuun. Toinen kiirastuli tulee eteen lyseon pääsykokeessa, jossa opettaja epäilee plagioinniksi lahjakkaan pyrkijän kirjoitustaitoja.
Onnea on pelissä kun jalkapuoli Darie lyöttäytyy yhteen käsipuoli Filipachen kanssa, joka kutsuu kirkonrotanköyhän muukalaisen asumaan yhdessä perheensä kanssa. Maksuksi oleskelustaan Darie joutuu opettamaan Filipachen äksyä ja tempperamenttista Despa-sisarta. Tästäkin kärsimysnäytelmästä Darie selviää tahdonvoimansa ansiosta.
Rushii-de-Veden nuoret rellestävät, ryyppäävät ja juhlivat mustalaisten kanssa. Darie keskittyy koulunkäyntiin, kirjoittamiseen ja antaa yksityisopetusta. Hän on ulkopuolinen, mutta erilaisuudessaan kumman kiinnostava. Yksi kiinnostuneista on huoratalossa aputyttönä työskentelevä kunnianhimoinen Valentina.
Yksi Darien poikkeavista piirteistä on metsässä vaeltelu. Metsäeksotiikkaa haluaa kokea myös koskemattomuudestaan ylpeä Valentina. Lehvien suojassa olisi saattanut syntyä rakkautta, jos retki ei olisi päättynyt mustalaisten ryöstö- ja raiskausyritykseen ja todennäköiseen murhaan.
Sodan jälkeisessä Romaniassakin kuohuu: kapitalismi nostaa päätään ja huonommassa asemassa olevat tuntevat vetoa kommunismiin. Kunnon kirjailijan tapaan Darieta kiinnostaa kaiken havainnointi, myös kommunistien joukkokokousten. Veto on kova, mutta aivan vielä ei nuorimies uskalla heittäytyä mukaan.
Aika Rushii-de-Vedessä kulkee eteenpäin ja lukijalle näytetään monia koskettavia hetkiä. Kuten Darien perheen vierailu kuolevan enon hautajaisissa ja poislähtö hyvästejä jättämättä. Tai se, kun Darie saa ensimmäiset runonsa julkaistua sanomalehdissä, mutta epäilee omia kykyjään sairaalloisesti.
Mutta mikään muu kirjassa ei ole yhtä riipaisevaa kuin omapäisen Despan kohtalo. Despa hankkiutuu suhteeseen opettajan kanssa ja tulee raskaaksi vastuuttoman rakastajan pakatessa laukkunsa. Ja kotitalon pihasta, kirsikkapuun alta, löytyy nuori, palanut naisenruumis, jonka vatsa näyttää muuhun vartaloon verrattuna yllättävän pyöreältä.
Ja niin kului Darien vuosi Rushii-de-Vedessä. Laukku pakattiin, tekstiliuskat poltettiin, noustiin junan ja jätettiin taakse hullu metsä.
Minun täytyi unohtaa kaikki ja muuttaa kaikki toiseksi, jos tahdoin voittaa.
Ja voittaa minä tahdoin.
Kommentit
Lähetä kommentti
Keltaiset kiitokset kommentistasi.