Minä lähden on ranskalainen veijariromaani. En pidä niistä yhtään. Viimeksi olen lukenut oma-aloitteisesti Grassia kaauuaan sitten. Isossa K:ssa olen joutunut lukemaan yhden Høegin ja yhden Tabuccin [ja puistattaa jo etukäteen, että niitä on monta jäljellä].
Taas ennakkoluulojani koeteltiin. Minän lähteminen toimikin kuten veijariromaanin kuuluu. Itsekäs ja omahyväinen sankari onkin symppis tyyppi. Yllättävistä ja absurdeista tapahtumakäänteistä muotoutuu kelpo kertomus. Ja kaikkein tärkeintä: kirjan seurassa viihtyi.
Minä lähden on ensisijassa omaperäinen ja helposti seurattava tarina - ei taidokasta kerrontaa tai kirjallisia kokeiluja. Päivänä eräänä päähenkilö Félix Ferrer jättää vaimonsa, omakotitalonsa ja rutiininsa.
Herra Ferrer on - tyyliin sopivasti - kehnonlaisesti muutamalla modernistilla sinnittelevä galleristi. Jolla kerrankin lykästää. Hän saa työntekijältään Delahayelta vihiä jäämerellä haaksirikkoutuneesta aluksesta, jonka lasturuumassa on arvokas kokoelma alkuperäiskansojen taidetta.
Eikun matkaan jääämerelle. Merimatka hyisine etsintäretkineen on kuvattu eloisasti. Varsinkin etsintä ja oleskelu Pohjois-Kanadan eskimoalueella [meniköhän oikein?] saa lukijankin veren jäätymään.
Ja jotta kaikki ei menisi liian hyvin, Ferrerin Ranskaan kuljettama aarre varastetaan. Ja kukapa paljastuu varkaaksi. Delahay, jonka valehautajaisiakin jo ehdittiin viettää aiemmin kertomuksessa.
Kirjan kirjoittaja Jean Echenoz uhraa monta sivua Ferrerin naissuhteille. Herrasta tehdään varsinainen gasanova, mutta henkilökohtaisesti en valitettavasti astinut tästä herrasta mitään lankeamisen arvoista.
Melkeinpä hauskinta kirjassa oli maantiede. Siinä seikkailtiin alueilla, joissa itsekin olen viime vuosina matkustellut. No, Pohjois-Kanadassa ei ole tullut käytyä [eikä ehkä tulekaan]. Mutta sen sijaan vähemmän eksoottisisssa kirjan kulisseissa: Pariisissa, San Sebastianissa ja Ranskan baskialueella.
 |
| Jean Echenoz. Minä lähden. |
Minä lähden on ensisijassa omaperäinen ja helposti seurattava tarina - ei taidokasta kerrontaa tai kirjallisia kokeiluja. Päivänä eräänä päähenkilö Félix Ferrer jättää vaimonsa, omakotitalonsa ja rutiininsa.
Herra Ferrer on - tyyliin sopivasti - kehnonlaisesti muutamalla modernistilla sinnittelevä galleristi. Jolla kerrankin lykästää. Hän saa työntekijältään Delahayelta vihiä jäämerellä haaksirikkoutuneesta aluksesta, jonka lasturuumassa on arvokas kokoelma alkuperäiskansojen taidetta.
Eikun matkaan jääämerelle. Merimatka hyisine etsintäretkineen on kuvattu eloisasti. Varsinkin etsintä ja oleskelu Pohjois-Kanadan eskimoalueella [meniköhän oikein?] saa lukijankin veren jäätymään.
Ja jotta kaikki ei menisi liian hyvin, Ferrerin Ranskaan kuljettama aarre varastetaan. Ja kukapa paljastuu varkaaksi. Delahay, jonka valehautajaisiakin jo ehdittiin viettää aiemmin kertomuksessa.
Kirjan kirjoittaja Jean Echenoz uhraa monta sivua Ferrerin naissuhteille. Herrasta tehdään varsinainen gasanova, mutta henkilökohtaisesti en valitettavasti astinut tästä herrasta mitään lankeamisen arvoista.
Melkeinpä hauskinta kirjassa oli maantiede. Siinä seikkailtiin alueilla, joissa itsekin olen viime vuosina matkustellut. No, Pohjois-Kanadassa ei ole tullut käytyä [eikä ehkä tulekaan]. Mutta sen sijaan vähemmän eksoottisisssa kirjan kulisseissa: Pariisissa, San Sebastianissa ja Ranskan baskialueella.
Ei erikoismerkkejä tarvitse koodata. ne saa siirrettyä tekstiin Windowsin Merkistön kautta ( mikäli sinulla on Windows) Merkistö löytyy apuohhjelmistä (sen voi kiinnittää käynnistä-valikkoon hiiren kakkospainikkeella). Valitse erikoismerkki, kopioi se ja liitä( ctrl+v) Bloggerin tekstiin.
VastaaPoista