Vihdoinkin ohi! Puolitoista kuukautta pakkotyötä japanilaisen nykykirjallisuuden parissa.
Tuntuu erittäin epäoikeudenmukaiselta kirjoittaa, että Kenzaburo Oe:n M/T ja kertomus Metsän ihmeestä uhkasi viedä minulta kirjailon. Mutta koska näin oli, tuntuu niin synkeältä muistella tätä kirjaa.
Aikuisten faabeli kylästä metsän keskellä ja sen legendoista. Kirjahan alkoi loistavasti. Oe kirjoitta elämänkertojen pohjatyön alkavan jo paljon ennen syntymää ja jatkuva niissä jäljissä joita jätämme. [No näinhän se on]. Mutta sitten alkavat lapsukaiset, meikuset, murskaajat ja kumppanit, kaikenlaiset alkuasukkaat seikkailla ja perustaa kylää, suojella sitä sivistykseltä ja viimein luovuttavat. Symboleita vilisee, takaraivon pahkoista ja arvista alkaen, jotka ylläpitävät johtajien ja erikoislahjakkaiden jatkumoa.
Metsän ihme on muuten sama asia kuin suomalaisen kansantaruston Metsän peitto. Metsä lumoaa, eikä siitä tilasta enää halua pois. Oletko kokenut?
Luulen, että tämä on kirjoitettu kirjailijan kehitysvammaiselle pojalle Hikarille. Annan anteeksi Oe:lle, koska symbatisoin häntä kovin.
Ja kuinka ollakaan. Tämä kirja kannatti lukea viimeisen 50 sivun takia, joissa kerrottiin kirjailijan nykyelämästä, ei faabeleista.
Oe on muuten Nobel-kirjailija.
[Ja ompas muuten huono kuva kirjan kannesta]
Kommentit
Lähetä kommentti
Keltaiset kiitokset kommentistasi.