Ann-Marie MacDonald Linnuntie – Takinkäännös

Ann-Marie MacDonald. Linnuntie.

Hyvä Ann-Marie MacDonald. Olin väärässä kirjailijantaitojesi suhteen. Lukuimu iski sivulla 191. [Mutta miksi ihmeessä kustannustoimittaja antaa lukijan pitkästyä sivukaupalla. Ihan sama tilanne kuin Tohtori Zivagossa. Siksi tämäkään kirja ei pääse suosikkilistalle.] Edistyin kirjassa yhtenä yönä toistasataa sivua. Eikä tämä johtunut ainoastaan 7 000 salamasta, jotka estivät nukkumisen.

Sydän jättää taas pari lyöntiä väliin, kun ajattelen opettajan hyväksikäyttämää Madeleinea ja muuta voimisteluryhmää. Mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämään ovat kovin rajalliset, ja tätä Madeleine pohtii liikuttavasti:

"Maailmassa ei ole toista yhtä rauhoittavaa hajua, paitsi ehkä leirinuotion haju. Mutta nuotiotakin on haikea ajatella, sillä sen ympärillä istuu oman perheen keskellä pimeää ja tietää, ettei oma rakkaus eikä itse kaikkinensa yllä siihen kovin pitkälle".

Jos joku kirjoittaisi tästä teemasta 850 sivua, kuka voisi lukea. Monet sanovat lukevansa tästä syystä dekkareita. Siis siitä syystä, ettei kirja saa koskettaa, koska elämä on muutenkin niin rankkaa. [Vastustan!]