keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Kiotolle, rakkaudella

Yasunari Kawabatan Kioto alkaa kevätkukista ja päättyy talvikukkiin. Vuottakaan ei ole ehtinyt kulua, mutta nuoren Chiekon elämä on muuttunut lopullisesti. Ottotytär löytää kaksoisisarensa Naekon, jota ei tiennyt olevan olemassakaan. Kumpikin tytöistä saa sisaruuden onnen lisäksi kokea ensirakkauden yllätykset.

Yasunari Kawabatan Kioto.
Chieko ja Naeko erotettiin lapsina, sillä kaksoityttöjen uskottiin tuottavan vanhemmilleen häpeää. Löytölapsi Chieko sai etuoikeutetun elämän Kiotossa kangastaiteilijan ja -kauppiaspariskunnan rakastettuna lapsena. Naeko jäi alkuperäisille vanhemmilleen, jotka kuolivat nuorina. Orpotytär eli elämänsä Setripuumetsässä puunhakkaajana.

Erilaisista taustoista huolimatta kaksosissa on paljon samaa - muutakin kuin ulkonäkö. Tytöt ovat puhdassydämisiä ja nykynuoriin verrattuna kovin viattomia iloissaan, suruissaan ja haaveissaan. Kuten japanilaisille kaunosieluille ja esteetikoille sopiikin, tarinaa ja tyttärien tunteita kehystävät luonnon ja vuodenkierron muutokset. Kirsikankukat kukkivat ja varisevat, puiden lehvästöt hohtavat kirkkaina ja myöhemmin värit tummuvat. Setrivuoren neulastupsut muovaavat luonnon taideteoksia ja kirjan lopulla tupruaa jo lunta.

Kaikki Kioton luonnon värit tallentuvat kankaankutojien, myös Chiekon isän, kimonokankaisiin ja obeihin. Kankaiden estetiikka on Chiekon perheen elämäntapa ja kangaskuvioissa taistelevat perinteikäs ja länsimaistuva Kioto. Chieko on perinteinen tyttö, pukeutuu ainoastaan isänsä perinnekankaisiin ja japanilaisvaatteisiin. Chiekon isäpuolta ahdistaa siti: seuraavien sukupolvien kutojamestarit ja uuden sukupolven maku ovat työntymässä etualalle. Onneksi neuvokas tytär ratkoo myös isän bisneshuolet.

Kirjan päähenkilö ei kuitenkaan taida olla Chieko vaan hurmaava Kioto, vanha keisarikaupunki ihastuttavine perinteineen. Kiotolaisten elämää rytmittävät juhlallisuudet omine rituaaleineen: niihin valmistaudutaan huolella ja ne eletään antaumuksella.

Kawabata haluaa kuitenkin tarttua hetkeen, jolloin perinteistä on tullut monille jo hieman kuluneita. Edes perinnetyttö Chieko ei jaksa antautua jokaisen juhlan humuun kun elämään on tullut paljon muutakin: vastalöydetty sisar, ensirakkaus, oma tahto ja voima ottaa vastuuta elämästä. Vitilumen pyörre, joka kiepautti elämän ja sen suunnan.

Monta kirjaa on kutsuttu kunnianosoitukseksi. Yksi tässä joukossa on Kawabatan kunnianosoitus Kiotolle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keltaiset kiitokset kommentistasi.