sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Viattomuuden loppu

William Faulkneria on kuvattu suurkirjailijaksi, joka harmittavasti jäi suosiossa aikalaistensa, kuten Ernst Hemingwayn, jalkoihin taiteellisen kunnianhimoisuutensa takia.

Faulknerin vaikeatajuisuus on haastavaa, mutta ehdottoman jännittävällä ja kutkuttavalla tavalla. Olen aina yhtä haltioissani, kun saan uppoutua uuten Faulkneriin. Nyt oli vuorossa Kaikken pyhin. Verenpunainen naisvartoalo tummassa kannessa kertoi, että tarjolla saattaa olla poikkeuksellisen rankka tarina.

William Faulkner: Kaikkein pyhin.
Näin olikin. Kaikkein pyhin on kirja julmasta aiheesta: nuoren tytön raiskauksesta ja viattomuuden lopusta. Faulkner ei lähesty aiheitaan tunteet edellä tai selityksiä tarjoten, joten kauhu, häpeä ja myötätunto jätetään lukijalle. Miten seitsämäntoistavuotiaalle Temple Drakelle ylipäätään kävi näin? Miksi hän ei pysäyttänyt tapahtumien kulkua vaan antautui painajaisen vietäväksi?

Tarinan alussa uskalias ja hemmoteltu kollegekaunotar harrastaa satunnaisia kavaljeereja ja päätyy viikonlopuksi viinatrokareiden seuralaiseksi Syvän etelän syrjakylälle. Joutuu impotentin Popye-nimisen gangsterin raiskaamaksi - se tapahtuu maissintähkällä - ja seksiorjaksi bordelliin. Ja menettää henkisen ja ruumiillisen viattomuutensa yhdessä yössä - aivan kuten Rosita Alberto Moravian Kahdessa naisessa

Kaikken pyhimmän varsinainen päähenkilö, ja kertoja, on kuitenkin lakimies Horace Benbow. Benbow kyllästyy elämäänsä, jättää vaimonsa ja äkkipäissään liftaa kotikaupunkiinsa Jeffersoniin. Ollaan taas tutussa paikassa, mielikuvituksellisessa faulknerialassa, Yoknapatawphan piirikunnassa.

Benbow saa tehtäväkseen selvittää "neekerisurmaajan" -tapauksen, johon Temple on joutunut osalliseksi. Old Frenchmannin viinatislaamossa on tapettu vähä-älyinen neekeri. Tapon syylliseksi on ilmoittautunut, selvästi jonkun toisen puolesta, tislaamon omistaja Goodwin. Goodwin pelkää tappajaa, julmaa liikekumppaniaan Popyetä. Jutun selvittäminen johdattaa Benbowin paitsi jutun, myös Templen jäljille, ja päättyy epäoikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Ja kaiken tapahtumisen keskellä Benbow sukeltaa omiin haluihinsa, arvoihinsa ja selvittelee suhteita omiin läheisiinsä.

Kaikken pyhin on Faulknerille tyypillisesti tarina amerikkalaisesta epäoikeudenmukaisuudesta, rotujen ja yhteiskuntaryhmien syvästä kuilusta. Erot ovat fataaleja ja kyseenalaistamattomia.

Vuonna 1931 julkaistu Kaikken pyhin oli Faulknerin kirjallinen läpimurto. Kirjailija halusi shokeerata ja siinä taatusti onnistui. Huikaisevaan, ylevään ja tyylikkääseen Snopes-trilogiaan verrattuna Kaikkein pyhin on kuitenkin vielä raakile. Enkä suosittele aloittamaan Faulknerien lukemista tästä kirjasta, sillä se on miehen kirjoita kaikken vaikein. Niin paljon jätettiin sanomatta ja selittämättä, että välillä mietin lukevani viimeistelemätöntä käsikirjoitusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keltaiset kiitokset kommentistasi.