sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Kosmonautti - ei varsinainen ihanneammatti

Viktor Pelevin hyllyttäisin heti johonkin toiseen kirjasarjaan tai toiselle kustantajalle. Omon Ralle pisteenpuolikas lyhyydestä.

Omon Ran parasta antia on aihe, Neuvostoajan Suuri Ylpeys, avaruusohjelma. Sille Pelevinin sudenhampaat antavat sen verran raatelevan uudelleentulkinnan, että omia kouluhistorian oppeja alkaa todella epäillä.

Päähenkilönä seikkailee jälleen itseään etsivä nuorimies: Omon (miliisijoukkojen lyhenne) Tunarila (kuten sukunimi Ra suomeksi kuuluu). Mukautuva ja innokkaasti muiden johdettavaksi heittäytyvä nuorimies on Pelevinin neuvostoajan arkkityyppi.  Ystävä Mitjonkin vanavedessä Omon alkaa  varhain haaveilla lentäjän urasta. Kaverusten unelma toteutuu kun kummatkin pääsevät ilmasotakouluun.

Koulutuksen draama alkaa jo ensipäivinä. Alkajaisiksi Omon ja Mitjok saavat iltapalan yhteydessä unilääkettä. Aamuun mennessä kaikilta muilta patsi Omonilta ja Mitjokilta on katkaistu jalat.

Viktor Pelevin: Omon Ra.
Valituiksi tulleet kaverukset kuljetetaan Moskovaan kosmonauttikoulutukseen. Tulevien kuumatkaajien reissuissa erikoista vain on se, ettei maahanpaluu kuulu suunnitelmiin.

Kuuraketin teknologia perustuu ihmisvoimaan. Eri osissa matkaavat eri kosmonautit, jotka osien irtautuessa suorittavat tehtävänsä antamalla isänmaalle henkensä. Omonin tehtävänä on kestää kyydisssä pisimpää. Hän polkee pitkin kuunpintaa päämääränään pystyttää radiolähetin, jonka viestii maailmalle  "CCCP, rauhaa". Lopuksi hänen pitäisi ampua itsensä.

Kauhistuneelle Omonille kerrotaan tarina - kirjan paras kohta minusta - isästä ja pojasta, jotka osoittivat neuvostosankaruutta esittämällä karhuja saaliinhimoisille valtionvieraille. Eipä Omonkaan sitten enää voinut kieltäytyä!

Monien käänteiden ansiosta lukija on varautunut yllätyksiin myös lopussa. Ampumahetkellä Omon havahtuu yllättävään paikanvaihtoon: avaruus on vaihtunut pimeään käytävään, jota pitkin Omon rynnistää moskovalaiselle metroasemalle takaa-ajajat perässään.

Pelevin kirja nauraa sekä idälle että lännelle: koko neuvostoaika suurine tarinoineen on pelkkää pilaa, eikä yhtään paremmin pärjätty lännessäkään, jolle bluffit menivät täydestä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keltaiset kiitokset kommentistasi.