tiistai 13. toukokuuta 2008

Päivän noususta yön pimeyteen

Singerin Kaksi maailmaa-sarja lisätään nyt luettujen listalle.

Ensimmäinen osa Nousee päivä, laskee päivä (The Manor) kertoo puolanjuutalaisten sosiaalisesta noususta, ja toinen osa Illan tullen, yön pimeten (The Estate) kuvaa niitä ristiriitoja, joita toisuskoisten yhteiskunnassa elämisestä aiheutuu.

Monet kieltävät juutalaisuutensa, muuttavat pois yhteisöistä, kääntyvät kristinuskoon tai naivat sellaisen.

Helppoa ei heillä ole. Singer kerää onnettomuuksien ainekset kasaan pala kerrallaan, mutta itse tapahtumat sujahtavat ohi etäännyttäne (nopeasti ja tunteetta). Kuten alkoholisoituneen Miriam Lieban kuolema keuhkoparantolassa. Eikä se tarkoita, etteikö lukijasta tuntuisi pahalta!

Yön pimeys tarkoittanee 1900-luvun alkupuolella viriävää juutalaisvastaisuutta, kun puolanjuutalaisten elintila käy yhä ahtaammaksi. Viimeinen vaihtoehto on exodus, pako Palestiinaan ja Amerikkaan.

Ja kaikki tietävät, mitä seurasi niille onnettomille, jotka eivät tätä vaihtoehtoa valinneet.

Literary Classics of the United Statesin kunnioittavat sivut Singeristä.

BBC:lle vinkki: tuottakaa näistä teoksista 6-osainen, eeppinen draamasarja. Kiinnostava ja kiehtova henkilögalleria, rakkautta, suuri tunteita ja odottamattomia käänteitä.

maanantai 5. toukokuuta 2008

I.B.S.:llä on parhaat tarinat?

Nautin Isaac Bashevis Singerin Kaksi maailmaa -sarjasta aivan hurjasti. Tämäkin Singerin romaani sijoittuu pääasiassa Puolaan ja Varsovaan, jonne kasaantuu rotujen, kansallisuuksien, kielien, uskontojen ja eri maailmassa elävien sukupolvien sekasotku.

Meidän aikamme sukupolvien kuilu tuntuu aivan pikkunorolta siihen verrattuna, miten 1800-luvun lopun juutalaissupolvet erosivat toisistaan. Vanhemmat lukivat tooraa ja talmudia, kävivät Jeshiva-koulua, kasvattivat partaa ja otsakiehkuroita eivätkä tienneet maapallon edes olevan pöyreä. Seuraava sukupolvi opiskeli ranskaa ja englantia, kääntyi tai aloitti suhteet toisuskoisten kanssa, ryhtyi sosialistiksi tai matkusti Amerikkaan ja Palestiinaan.

Siinä ei toisten ymmärtäminen oikein näyttänyt tulevan kyseeseen.

Romaaneissa seurataan kahta sukua, ja henkilöitä on massoittain. Silti, toisin Coenin romaanissa, nämä henkilöt ovat iästä tai sukupuolesta riippumatta kiinnostavia, kiehtovia persoonia. Heidän kanssaan on upeaa uppoutua vanhaan Eurooppaan. Pahaa vaan tekee, kun kohtalot eivät vaikuta kovin loistokkailta.

Suosikkihenkilöni kaikista on Ezriel. Sosiaalinen orpo ja epäilijä jo pienestä pitäen, mutta onneksi sielunkumppani oli luvassa.

Suosittelen!