Paul Auster Talvipäiväkirja – Paul Austerin ensimmäiset 64 vuotta

Paul Auster kirjoitti Talvipäiväkirjan, muistelmia itsestään, muutaman kuukauden aikana talvella 2012. Paul Auster, josta kirjailija Paul Auster kertoo, oli itselle hyvin tutunoloinen aiemmista kirjoista ja niissä kerrotuista elämänkerrallista faktoista.

Paul Auster. Talvipäiväkirja.

Talvipäiväkirja on omaelämänkerrallinen, mutta sen kirjoittanut Paul Auster on valikoiva ja etäinen tavalla, jolle autofiktion rohkeaan intiimiyteen tottuneen lukijan on vähän vaikea lämmetä. Reilut kymmenen vuotta on muuttanut omaelämänkerrallista kirjallisuutta radikaalisti henkilökohtaisemmaksi.

Austerille Talvipäiväkirjan Paul Auster on sinä, toinen persoona. Rakenteeltaan Talvipäiväkirja on ketju elämänkerrallisia poimintoja, ja sen sinäpäähenkilö tulee tutuksi matkan päästä. Hän on se tuttu, jonka tapaat pitkän elämäsi aikana usein. Käyt hänen kanssaan kiinnostavia ja jopa läheisiä keskusteluja. Mutta jota et koskaan kutsu varsinaisesti ystäväksi, vaan hän tuntuu sinusta vuosienkin jälkeen arvoitukselliselta.  

Talvipäiväkirja on jollain tavoin kehystetty vuosilla. Se kirjoitettiin pakkasessa ja lumipyryisessä Brooklynissä vuonna 2012. Talveen 2012 osui Paul Austerille useita virstanpylväitä. Isän kuolema kolmekymmentäkaksi vuotta aiemmin. Äidin syntymäpäivä. Ensitapaaminen toisen vaimon, Siri Hustvedtin, kanssa kolmekymmentä vuotta aiemmin. Auster itse täytti kuusikymmentäneljä ja pysähtyi miettimään elämäänsä, jonka tiesi olevan lyhyempi eteen- kuin taaksepäin. Tämä tieto ja kirjan sisältö tuntuvat merkityksellisemmiltä nyt kun  tietää Paul Austerin kuolleen tänä vuonna. Hän puhui, ja halusi puhua, ennen kuin on liian myöhäistä.

Yleensä elämänkertafiktioissa korostuu poikkeuksellisuus, mutta Auster kumoaa odotuksen heti alussa. 

Ajattelet, että se ei koskaan tapahdu sinulle, että se ei voi tapahtua sinulle, että olet ainoa ihminen maailmassa, jolle sellaisia asioita ei koskaan tapahdu, ja sitten, yksi kerrallaan, kaikkia niitä alkaa tapahtua sinulle niin kuin jokaiselle muullekin.

Talvipäiväkirjassa esitellään hyvin fyysinen lapsi, joka rakastaa baseballia ja poikien rajuja leikkejä, öykkäröi, menettää hampaita ja saa arpia, kokee nuoruuden ihanat ja etsiskelevät vuodet, ja josta kehittyy sielukas kirjailija. 

Talvipäiväkirja oli kirja, josta jäivät vahvimmin mieleen tapahtumat. Austerin havahtuminen huolettoman lapsuuden jälkeen vanhempien hankalaan avioliittoon. Äidin silmiinpistävämpi onnellisuus toisessa avioliitossa. Sinnikäs yritys pitää koossa ensimmäistä rakkautta. Oman elämän vaikeat vuodet, sumussa kulkeminen, ja kipeät hetket. Äidin kuoleman laukaisemat paniikkikohtaukset.

Kirjan koskettavimpia kohtia olivat muistot liikenneonnettomuudesta, jossa melkein kuolivat vaimo ja 15-vuotias tytär, ja onnettomuuteen liittyvä oma syyllisyys. Sen jälkeen Auster ei tarttunut auton rattiin. 

Auster kirjoitti elämästään Brooklynissä. Mukana olivat myös kaikki Austerin 21 pysyvää asuntoa ja elämän pysähdyspaikkaa Brooklynissä, Manhattanilla, Pariisissa, Kaliforniassa. Mahdollisesti joku unohtui.

Vaikka Paul Auster pyöritteli aiemmista kirjoista jo liiankin tuttuja teemoja, paljastui Talvipäiväkirjasta onneksi jotain uutta. Austerin vaikeat sukulaissuhteet, ja äidin kuoleman jälkeen herääminen siihen, ettei tiennyt äidistään juuri mitään. Austerin aikaisempi kirja Yksinäisyyden äärellä, toi Talvipäiväkirjan mukaan julkiseksi tiedoksi salatun sukutragedian Austerin isovanhemmista. Tästä ei suku ollut pitänyt. Austerin äidistä oli tullut samanlainen sukuhylkiö vanhempien avioeron jälkeen.

Paul Austerin elämään mahtui ihmisiä, jotka olisivat suurenmoisia, jos pystyisivät. Jotkut ovat toisenlaisia – suurenmoisia. Ja kuten lukuisista Austerin kirjoista tiedämme, eniten hän vaali pitkäikäisen toisen avioliittonsa suurenmoisuutta ja kokemuksiaan Pariisista. 

Arvostin itäeurooppalaiset sukujuuret omaavan Austerin päätöstä olla kaikkia maailman sukujuuria ja hänen ankaraa vihaansa antisemitismiä kohtaan. Koko ikänsä hän halusi pitää syrjittyjen puolta.

On oltava rakastettava (jos pystyy).  Tämä oli lainaus ranskalaiselta humanisti Joseph Joubertilta.

Auster kuvasi itse Talvipäiväkirjaa kirjaksi fyysisistä nautinnoista ja kivuista. Hän taisteli oman elämänsä kaikilla rintamilla, koki rakkautta ja menestystä, mutta nieli myös epäonnistumisten katkeraa kuraa. 

Talvipäiväkirjaa lukiessa tuntui, että se oli kirjoitettu vuosikymmenet sitten. Vaikka oma lukukokemukseni jäi keskinkertaisesti, oli Talvipäiväkirja silti nostalginen, herkkä ja lämmin kirja asioista, joiden ei olisi pitänyt tapahtua, mutta jotka silti tapahtuivat. Todennäköisyyden laeista piittaamatta, onnellisten tähtien alla tai tähtien pimeällä puolella. 

Olet kuusikymmentäneljävuotias. Ilma on ulkona harmaata, lähes valkoista, aurinkoa ei näy. Kysyt itseltäsi: Montako aamua vielä jäljellä?
Ovi on sulkeutunut. Toinen ovi  on avautunut.
Olet siirtynyt elämäsi talveen.