Jennifer Egan Piparkakkutalo – Parasta Egania Suuren hämäyksen jälkeen

Piparkakkutalo toi takaisin kokeilevan ja omaperäisen Jennifer Eganin. Viimeinkin hän jätti taakseen henkilö- ja juonivetoisen vintagekerronnan sekä Tornin ja Manhattan Beachin hollywoodklassisen nostalgian. Onneksi Egan sanoi heipat Sarah Waters-tyylille ja kätteli Don DeLilloa. Nyt Eganilla on taas tuoretta sanottavaa ja siitä hän kirjoittaa niin vetävästi, että ainakin minusta jo nyt melkein nelisataasivuinen Piparkakkutalo olisi voinut jatkua tuplasti enemmän.

Jennifer Egan. Piparkakkutalo.

Piparkakkutalo on Aika suuren hämäyksen rinnakkaisteos. Kirjojen väliin mahtuu aikaa reilut kymmenen vuotta. Nuoret sivuhenkilöt ovat aikuistuneet ja nousevat vuorollaan päähenkilöiksi ja päähahmoja siirtyy sivuun. Jälkipolvi on vähintään yhtä ongelmallista kuin edellinen aikoinaan. 

Sinun ei ole pakko lukea Aika suurta hämäystä ennen Piparkakkutaloa, mutta se auttaa. Kummatkin ovat monikerroksisia ja -äänisiä ja samanlaisia tarinoiden verkostoja. Kerronta on pulppuilevaa, omaperäistä, kokeilevaa ja älyllisesti haastavaa. Jos et jaksa lukiessa ratkoa riippuvuuksia, miettiä suhteita ja teorioita, voit lukea kirjaa vain mukaansatempaavan lukemisen ilosta kuten itsekin välillä tein. 

Kirjan nimi Piparkakkutalo (Candy House) on otettu Hannusta ja Kertusta. Älä koskaan luota piparkakkutaloon. Mikään ei ole ilmaista. On vain ajan kysymys milloin ihminen pannaan maksamaan siitä, minkä hän kuvitteli olevan ilmaista.

Se mihin ihmiset Piparkakkutalossa luottavat on teknologia ja etenkin sovellus nimeltä OmaAlitajunta. Ulkomuistitallenne massatuotteena.

Pääosassa on teknologia, ja meidän ihmisten suhde siihen. Teknologiassa on alustatalouden nostalgiaa, mutta myös dystooppisia ennusteita. Kirjassa on kronologinen aikajana, mutta se pitää etsiä. Ihmistä ei kiinnosta data ilman ymmärrystä ja vähän sama päätee tähän kirjaankin – kiehtovasti ja taitavasti kirjoitetusta kirjasta tulee kiinnostava lopultakin vasta merkitysten kautta.

Antropologi Miranda Kline tutki brasilialaisessa sademetsässä, mikä saa ihmiset luottamaan ja kiintymään toisiinsa. Miranda väitteli ja julkaisi keski-ikäisenä Viehätysvoiman mallit ja tuli siitä kuuluisaksi. Väitöskirja esitteli kaavan, joilla mieltymyksiä voidaan ennustaa. Mirandan itsensä elämästä tuli tragedia sen jälkeen, kun omat tyttäret myivät hänen teoriansa ja tekivät loput asiasta nimeltä yksityiselämä. Tytöt rakastivat isän musiikkivaltakuntaa ja yhä entisen bändinsä Conduitsin maineessa ratsastavaa surffariruskettunutta isää.

Bix Boutainin yritys kehitti kaavasta digitaalisen menestystuotteen. Hän muutti Klinen kaavan algoritmeiksi, ja yritys nimeltä Mandala ampaisi rakettina menestykseen.

Tarinan lopussa Bix jakaa pojalleen Gregorylle muiston siitä, kuinka hän keksi OmaAlitajunnan. Vuodesta 2016 vuoteen 2023 OmaAlitajunta on kehittynyt sovellukseksi, jolla voidaan jakaa pilveen omat muistot ja tietoisuus. Bix aktivoi Antivision hetkensä eli tietoisuuteensa ajatus- ja tunneosion juuri ennen oivallusta, idean syntyä. Gregory tunnistaa, ettei se ole musta laatiko – se on sakeanaan kieppuvia hiukkasia, kuvion kadottanut lintuparvi.

OmaAlitajunta – siinä mainio lahjaidea! Kukaan ei voi vastustaa Kollektiivia! Elämän suurin päätös on lataatko muistosi Kollektiiviseen tietoisuuteen, loistavankeltaiseen Mandalan Tietoisuuskuutioon. Mikä helpotus, kun kärsimys, ilo, suru pystytään jakamaan reaaliajassa ilman sanoja!

Bixille menestys tarkoitti hyvästejä omalle elämälle. Kaikkien tuntema, ihailema ja/tai vihaama, mies pystyy ja saa luvan toimia enää suljetuissa tiloissa kuten kotioloissa. Bixiä itseään piinaa antivisio – ahdistus omien ideoiden loppumisesta.

Samalla kun Bixin tavoin osa henkilöistä hyötyi datasta, osa pakeni ja liittyi datan uhmaajien näkymättömään armeijaan. Eganin yhteiskunnassa vain äärimmäiset persoonat ovat kiinnostavia.

Esimerkiksi Alfredille kehittyi hallitsematon väkivaltaisuus ja hänestä tuli helvetinmoinen painajainen. Alfred teki filmin kanadanhaukkojen muuttomallista ja hämmensi ympäristöään äärimmäisellä autenttisuudella. 

Ihmisillä on eriskummallisia addiktioita ja persoonallisuushäiriöitä. Analyytikko, joka näkee maailman todennäköisyyksinä ja luku- ja osamäärinä. Huumeriippuvuudet, huutamispakkomielle, matematisointitarve, kuuluisuuspakkomielle – olla päähenkilö. I on pääosa – a, b, c mitättömässä sivuosassa merkityksensä menettäneinä.

Suuresta hämäyksestä muistan etenkin musiikkituottaja Sashan, joka harhaili kirjan alussa pilvessä Napolissa. Hän asui aavikolla ja sitten hänestä tuli taitelija. Värikkäitä veistoksia Kalifornia aavikolla, jotka näyttävät parhaimmilta kuumailmapallosta.

kun kuumailmapallot ovat liikkeellä, niin kuin ne usein ovat, kohotamme lasit taivasta kohti ennen kuin juomme.

Episodimaiseen ja sykliseen Piparkakkutaloon sisältyy myös postmodernia kerronnallisia kokeiluja vakoilija ja kaksoisagentti Lulu Kisarianista, jonka fyysisen ja psyykkisen terveydentilan häiriöistä saamme lukea sähköpostikirjeenvaihtona. Ihmiset näyttävät harvoin sellaisilta kuin kuvittelee vaikka olisi nähnyt heistä kuviakin.

Piparkakkutaloa on kritisoitu siitä, että hahmoja on niin paljon, ettei mihinkään syvennytä. Minua kiinnosti virkistävä sirpaleisuus ja Eganin diagnosoiva ote persoonallisiin henkilöihinsä. 

Olin Piparkakkutalosta aivan haltioissani. Se on Eganin mestariteos. Piparkakkutalo on parhaita vuonna 2023 lukemiani kirjoja ja ehdottomasti paras vuonna 2023 lukemani Keltaisen kirjaston kirja.