Peter Høegin parhaita ansioita kirjailijana ovat aina olleet mielikuvitus ja kekseliäisyys. Jos sinäkin odotat Høegia lukiessasi herkullisten kohtausten ja tapahtumien ilotulitusta, Kertomuksia yöstä täyttää toiveesi.
Lisäksi tiedoksenne, etten todellakaan pidä Peter Høegista! Kertomuksia yöstä palautti uskoni: Puhutteleva, kyseenalaistava ja kiehtovaa luettavaa. Ja irrallaan kaikesta totutusta: Joskus yö tulee – ikään kuin – selän takaa. Lempi-Høegini – ehdottomasti!
 |
| Peter Høeg. Kertomuksia yöstä. |
Kertomuksia yöstä -kirjasta löytyy kahdeksan novellia, joita yhdistää aika ja aihe. Kaikissa tapahtuu jotakin 19. maaliskuuta 1929, joskin myös pidempiä henkilöihin liittyviä ajanjaksoja käsitellään. Niissä tanskalaiset etsivät itseään ja kutsumustaan monista maailman ja maan kolkista.
Novellit kertovat paljon viime vuosisadan Tanskasta, sen aatteista ja arvoista. Suurkaupungistumisesta, uskosta tieteelliseen ja koneelliseen maailmankuvaan, kolonialismista, kunnianhimosta saavuttaa oma suuruudenhullukin unelma, itsekkyydestä ja ahneudesta ja myös porvariston heräävästä myötätunnosta lapsuutta kohtaan.
Kukin kertomus liittyy johonkin klassiseen tieteen- tai taiteenalaan: matematiikkaan, fysiikkaan, tähtitieteeseen, juridiikkaan, tanssiin, musiikkiin, teatteriin, insönöörialaan.
Kirjassa sanotaan esimerkiksi seismologiasta: Seismologia on tiede joka tutkii maapallon pinnanalaisten jännitteiden synnyttämiä järistyksiä pintakerroksissa. Rakkauden tutkimus on persoonallisuuden ja inhimillisen yhteyden seismologiaa.
Ja mitä tulee rakkauteen – sitä käsitellään tarinoissa hyvin moninaisissa muodoissa.
Novellit kertovat paljon viime vuosisadan Tanskasta, sen aatteista ja arvoista. Suurkaupungistumisesta, uskosta tieteelliseen ja koneelliseen maailmankuvaan, kolonialismista, kunnianhimosta saavuttaa oma suuruudenhullukin unelma, itsekkyydestä ja ahneudesta ja myös porvariston heräävästä myötätunnosta lapsuutta kohtaan.
Kukin kertomus liittyy johonkin klassiseen tieteen- tai taiteenalaan: matematiikkaan, fysiikkaan, tähtitieteeseen, juridiikkaan, tanssiin, musiikkiin, teatteriin, insönöörialaan.
Kirjassa sanotaan esimerkiksi seismologiasta: Seismologia on tiede joka tutkii maapallon pinnanalaisten jännitteiden synnyttämiä järistyksiä pintakerroksissa. Rakkauden tutkimus on persoonallisuuden ja inhimillisen yhteyden seismologiaa.
Ja mitä tulee rakkauteen – sitä käsitellään tarinoissa hyvin moninaisissa muodoissa.
Rakkaus matematiikkaan. Ensimmäisessä tarinassa Kongossa avataan 3 000 kilometrin mittainen rautatie Afrikan halki. Junassa kohtaavat matemaatikko David ja kirjailija Joseph K – eli se kaikkien tuntema Joseph Conrad. Davidin sydän on särkynyt rakkaudesta matematiikkaan. Davidin mielestä maailman luomissuunnitelmaa kannattaa etsiä aritmetiikasta, vaikka matematiikan ja luonnontieteiden logiikka on alkanut muistuttaa Pisan kaltevaa tornia. Joseph K on kirjoittanut Afrikan länsimaisiin sydämiin ja se on pimeä paikka, josta löytyy sielun yksinäisyys. Kun kohtaa Afrikan pimeyden, sielu saa muutaman naarmun. (Matka pimeään sydämeen).
Novelleissa tavataan seikkailijoita ja maailmankansalaisia edustamassa jotain itseään suurempaa. Maagista realismia kyllä, mutta minulle sopivalla proosallisemmalla kulmalla.
Rakkaudesta fysiikkaan. Tämä novelli oli oma suosikkini. Ajattelen sitä Høegin omana kielellisenä kokeena, jossa rakkautta ja arkielämää yritetään kuvata fysikaalisena ilmiönä. Naisfyysikko haaveilee mullistavasta kokeesta, jossa hän todentaa rakkauden fysiologian ja siihen liittyvät energiakuviot. Empiirisesti hän onnistuu. Ei-luonnontieteellisin kriteerein hän ei onnistu. Kumpi näkökulma ratkaisee? (Tutkimus rakkauden kestävyydestä).
Høegin kertomuksissa ei mikään ole sitä miltä näyttää. Kaikki kertomukset ovat peilejä. Peiliteoria on ihanne maailman heijastumisesta, mutta myös heijastumisen jatkuvasta muuttumisesta.
Rakkaudesta insinööritieteeseen. Peilikonstruktioita valmistavalle insinöörille todellisuus, ja myös rakkaus, muuttuu illuusioksi. Peili näyttää maailman joka virtaa. Se, mikä on olemassa on peilin luoma valokonstruktio. Siitä kaikesta mitä maailma nimittää tunteeksi minä tunnustan omakseni vain yhden. Lievän suuttumuksen. (Peilikuvia nuoresta miehestä tasapainossa).
On muitakin kertomuksia yöstä ja rakkaudesta. Kaksi miestä ajelehtii kohti Lissabonia merikelvottomassa pikku veneessä kuin tämän vuosikymmenen venepakolaiset. Oikeuslaitoksen korkea virkamies kertoo elämänsä tarkimmin varjellun salaisuuden pojalleen hääiltana. Pieni vauras kaupunki linnoittautuu muurien taakse varjellakseen lapsensa tappavalta kulkutaudilta. Siitähän tulee mieleen Korona.
Jos sanojen määrä maailmankaikkeudessa olisi vakio, olisi Høeg jo käyttänyt oman osansa. Varsinkin kaikkein suurimmista käsitteistä kuten maailmankaikkeus, avaruus, vuosisadat tai Tanskan historia. Jos taas kieli on mahdollisuus kertoa, mihin asti maailma ulottuu, ei Høegin maailmalla ole rajoja.
Novelleissa tavataan seikkailijoita ja maailmankansalaisia edustamassa jotain itseään suurempaa. Maagista realismia kyllä, mutta minulle sopivalla proosallisemmalla kulmalla.
Rakkaudesta fysiikkaan. Tämä novelli oli oma suosikkini. Ajattelen sitä Høegin omana kielellisenä kokeena, jossa rakkautta ja arkielämää yritetään kuvata fysikaalisena ilmiönä. Naisfyysikko haaveilee mullistavasta kokeesta, jossa hän todentaa rakkauden fysiologian ja siihen liittyvät energiakuviot. Empiirisesti hän onnistuu. Ei-luonnontieteellisin kriteerein hän ei onnistu. Kumpi näkökulma ratkaisee? (Tutkimus rakkauden kestävyydestä).
Høegin kertomuksissa ei mikään ole sitä miltä näyttää. Kaikki kertomukset ovat peilejä. Peiliteoria on ihanne maailman heijastumisesta, mutta myös heijastumisen jatkuvasta muuttumisesta.
Rakkaudesta insinööritieteeseen. Peilikonstruktioita valmistavalle insinöörille todellisuus, ja myös rakkaus, muuttuu illuusioksi. Peili näyttää maailman joka virtaa. Se, mikä on olemassa on peilin luoma valokonstruktio. Siitä kaikesta mitä maailma nimittää tunteeksi minä tunnustan omakseni vain yhden. Lievän suuttumuksen. (Peilikuvia nuoresta miehestä tasapainossa).
On muitakin kertomuksia yöstä ja rakkaudesta. Kaksi miestä ajelehtii kohti Lissabonia merikelvottomassa pikku veneessä kuin tämän vuosikymmenen venepakolaiset. Oikeuslaitoksen korkea virkamies kertoo elämänsä tarkimmin varjellun salaisuuden pojalleen hääiltana. Pieni vauras kaupunki linnoittautuu muurien taakse varjellakseen lapsensa tappavalta kulkutaudilta. Siitähän tulee mieleen Korona.
Jos sanojen määrä maailmankaikkeudessa olisi vakio, olisi Høeg jo käyttänyt oman osansa. Varsinkin kaikkein suurimmista käsitteistä kuten maailmankaikkeus, avaruus, vuosisadat tai Tanskan historia. Jos taas kieli on mahdollisuus kertoa, mihin asti maailma ulottuu, ei Høegin maailmalla ole rajoja.
Lisäksi tiedoksenne, etten todellakaan pidä Peter Høegista! Kertomuksia yöstä palautti uskoni: Puhutteleva, kyseenalaistava ja kiehtovaa luettavaa. Ja irrallaan kaikesta totutusta: Joskus yö tulee – ikään kuin – selän takaa. Lempi-Høegini – ehdottomasti!
Kommentit
Lähetä kommentti
Keltaiset kiitokset kommentistasi.