Toni Morrison Luoja lasta auttakoon – Et ollut sellainen, jonka halusin

Syntyessään Lula Ann Bridewell oli äidilleen katastrofi. Järkytyksen aiheutti tyttösen odottamattoman tumma – yönmusta, sinimusta, sudenmusta – ihonväri.

Parikymppisenä Bride -nimiseksi muuttunut Lula Ann käänsi ihonvärin voitokseen ja teki mustuudesta henkilökohtaisen brändin. Äitiään kauhistuttavasta tuli muotimaailman kadehtima.

Jouduttuaan Brookerin jättämäksi Bride sai kuulla toistamiseen: "Et ole sellainen nainen jonka haluan".

Toni Morrison. Luoja lasta auttakoon. 

Toni Morrisonin Luoja lasta auttakoon on kirja äidin ja tyttären, lasten ja vanhempien kipeistä suhteista, rakkauden kaipuusta ja syyllisyydestä. Se johtaa identiteettimatkalle ja moraaliseen muutokseen.

Suuresti ihailemani Toni Morrison on jo kauan kirjoittanut mustien amerikkalaisnaisten tarinaa orjuudesta eteenpäin. Hän tekee sen armottomasti ja oikeudenmukaisesti ja on valmis arvioimaan kriittisesti myös afro-amerikkalaisia yhteisöjä.

Toni Morrison on viime vuosina tarjonnut lukijoille sivumäärältään tiiviitä tarinoita ja samalla tavoin suppeasivuinen on myös  Luoja lasta auttakoon.

Kirjan myötä Morrison on päässyt nykyaikaan ja hilife-maailmaan. Ja olen sitä mieltä, ettei hän ole näissä piireissä aivan kotonaan.

Morrison ei ole koskaan pelännyt uhmata korkeakielisyyttä, jonka hän todellakin taitaa, vaan hyppää tarvittaessa rohkeasti kielenkin osalta henkilöiden elämään. Mutta minusta kaksikymppisen naisen kieli "hei beibeineen" ei Toni Morrisonin kirjoittamassa kirjassa tuntunut lainkaan kotoisalta.

"Eikä sipaisu GlamGlota totta totisesti tekisi pahaa!"

Aikuisiässä Lula Annista on kuoriutunut ikoninen Bride. Sylvia Inc. kosmetiikkayrityksen aluejohtaja. YOU GIRL -trendimeikin luoja ja keulakuva. Bride ei jäänyt nekrutytöksi vaan teki itsestään syvänmustan kaunottaren. Tyyli-ikoni pisti nimittelijät kuolaamaan kateudesta. On pilvenpiirtäjäbordellia, kultahippuhuulikiiltoa ja alligaattorisaappaita.

Morrisonille tuttu tajunnanvirta on Luoja lasta auttakoon -kirjassa korvautunut moniäänisellä minämuotoisuudella. Tarinaa kuljettavat Briden lisäksi äiti Sweetness, työkaveri Brooklyn ja rakastettu Brooker, rangaistusvanki Sofia ja huoraäidiltä karkaama Rain-tyttö. Valitettavasti kaikki heistä eivät syvennä tarinaa vaan etenkin äiti ja työkaveri jäävät tarpeettomiksi sivuääniksi. 

Kun poikaystävä jättää yllättäen, Briden elämä menee sekaisin. Työltä katoaa merkitys ja pinnallisessa suhteessa ohueksi jääneen poikaystävän persoonallisuus alkaa kaivaa mieltä. Brideä ei ehkä niinkään ahdista rakastetun menetys kuin rakastettavana olemisen menetys. Hilife-neito lähtee etsimään selityksiä miesystävän kotikonnuilta Kalifornian metsistä. 

Seuraa lisää surullisia tarinoita lapsista, joita heitäkään Luoja ei auttanut. Brookerillakin on oma kamala lapsuustarina, joka kohtasi hänen veljeään. Matkalla Bride sairastuu ja taantuu fyysisesti nuoreksi tytöksi kadottaen naiselliset piirteensä. Ja paljastuu Briden oman lapsuuden viiltävä erehdys.

Morrisonin kirjassa lapsi ei pääse äitiään pakoon eikä äiti lastaan. Lapset opettavat toisilleen ja vanhemmilleen jotain olennaista:

...sellaista, mikä mun olis pitänyt tietää koko ajan. Sillä on väliä, mitä lapselle tekee.

Kirjan lopussa muistutetaan elämän kiertokulusta. Yhä uudelleen on lasten vuoro tulla aikuisiksi ja vanhemmiksi. Ja yhä uudelleen he uskovat onnistuvansa suojelemaan lastaan omia vanhempiaan paremmin. 

Lapsi. Uusi elämä. Immuuni pahalle ja sairauksille, suojassa sieppauksilta, selkäsaunoilta, raiskaukselta, rasismilta, loukkauksilta, kivulta, itsensä halveksunnalta, hyökkäykseltä. Virheetön. Silkkaa hyvyyttä, ei vihaa.

Luoja lasta auttakoon ei ole elämää suuremman Toni Morrisonin parhaita kirjoja. Luoja lasta auttakoon saattaa jopa olla hänen huonoin kirjansa. Toni Morrisonin asteikolla huonoin on kuitenkin ehdottomasti lukemisen arvoinen.