Richard Hughesin Rajumyrsky Jamaikassa on todennäköisesti useimmille tuiki tuntematon romaani. Suomenkielinen Google-haku tuottaa vain muutaman antikvariaattiosuman. Tämä Pasilan kirjavaraston aarre olisi varmasti jäänyt minultakin lukematta ilman Iso K -harrastusta.
Jännä kirja, joka kirjaston kokoelmissa on luokiteltu aihesanoihin kolonialismi ja lapsenryöstö. Ja jonka Kaari Utrio [!] mainitsee blogissaan pahennusta herättäneenä kirjana. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön mahdollisuus onkin uskalias teema – yhä edelleen.
Rajumyrsky Jamaikassa tarjoaa muutakin: siirtomaaeksotiikkaa ja huiman meriseikkailun. Yhdistelmä oli varmasti shokeeraava kirjan ilmestyessä vuonna 1929. Harva oli siihen aikaan ylittänyt Atlantin tai päässyt vierailemaan siirtomaissa. Kovinkaan moni ei ollut purjehtinut valtamerialuksella tai kokenut tropiikin luonnonmullistuksia. Ja kirjan hurjin seikkailu, merirosvous, se vasta jäisikin monelta kokematta. Olihan kyseessä paitsi poikkeava kokemus myös hiipuva elinkeino.
 |
| Richard Hughes. Rajumyrsky Jamaikassa. |
Kirjan monista teemoista aivan jokainen ei ollut poikkeuksellinen. Valitettavasti. Etäinen vanhemmuus, tunnekylmä kasvatus sekä viime vuosituhannen vähättelevä kasvastuskäsitys puistattavat edelleen. Lapsilta voi esimerkiksi odottaa koiramaista kiintymystä ja kuvitteellisia ihmissuhteita, jotka toteutuvat yhtä paljon mielikuvituksessa kuin eletyssä maailmassa. Toisaalta lapsille vanhemmat ovat vain aikuisia muiden heidänlaistensa joukossa.
Rajumyrsky Jamaikassa sai nimensä Hughesin kirjan käännekohdasta. Bas-Thorntonit lapsineen viettävät puuhakasta elämää plantaasilla Jamaikassa. Lapsikatras John, Emily, Edward, Rachel ja Laura temmeltävät trooppisessa paratiisissa, kun taas vanhempien energian vievät siirtomaakauppa ja maatilan pyöritys.
Toimeentulo on niukkaa, mutta vakaata aina siihen saakka, kun tropiikki näyttää paholaiskasvonsa. Hurrikaanimyrsky hajottaa perheen talon ja tuhoaa plantaasin. Liian vaarallista lapsille, toteavat vanhemmat, ja lähettävät heidät takaisin Englantiin.
Harkittu päätös tuntuu vähemmän viisaalta siinä kohdassa, kun lukija ymmärtää lasten tekevän laivamatkan ilman aikuisia huoltajia tai saattajia. Lapset lastataan Clorinda-alukselle, jonka hups vaan, merirosvot kaappaavat pian Jamaikalta lähdön jälkeen. Lapset siirretään laivan irtaimen tavaran mukana merirosvoalukselle.
Merirosvoaluksella matkustelu on ensialkuun lapsille samanlainen seikkailu kuin mikä tahansa laivamatka. Meri kimmeltää, iso laiva on jättikokoinen leikkikenttä ja vierailut tropiikin kauppasatamissa ikimuistoisia.
Pidemmän päälle tarinasta tulee mieleen Piin elämä tai Gulliverin retket.
Onko laivalta mahdollista pelastua?
Kun kapteenin askeleet kuuluivat portaissa, ne saattoivat merkitä sitä, että kapteeni toi hänelle keittolautasta, tai ne saattoivat merkitä sitä, että kapteeni tuli tappamaan hänet.
Miten kehittyvät aikuisten ja lasten suhteet?
Jokaisessa uudessa lasten ja aikaihmisten välisessä suhteessa on erityinen vaihe, ensimmäisen tutustumisen ja ensimmäisten nuhteiden välinen aika, jota voidaan verrata vaikka eedenin puutarhan rikkeettömään onneen. Kun ensimmäinen nuhde kerran on lausuttu, sen vaikutusta ei koskaan voi korjata.
Kun kadotetaan suunta ja suuntimet, laivan tunnelmissa alkavat viipyillä väkivallan ja hylkäämisen mahdollisuudet. Yksi lapsista heitetään laidan yli, yksi lähinnä katoaa. Yksi aikuinen tapetaan ja vihjaillaan joidenkin lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Pitkän merilläolon jälkeen lapset pelastetaan höyryalukselle. Kaapatuista lapsista tulee julkkiksia ja legendan aineksia paitsi pelastumisen ansiosta myös siksi, että Clorindan kapteeni oli pistänyt liikkeelle huhun heidän surmaamisestaan.
Yksi kirjan opetus on se, ettei ihmisiin ole luottamista – edes lapsina. Lapsikatraan johtohahmoksi noussut Emily on se, joka joutuu todistamaan ja se, jota kaikki yrittävät manipuloida. Niin merirosvojen kapteeni, oikeuslaitos kuin Emilyn oma mieli. Kenen pahat teot Emily lopulta tunnustaa, omansa vai muiden kokemat, jää vaille vastausta. Syyllinen lain edessä on kuitenkin merirosvoaluksen kapteeni.
Rajumyrsky Jamaikassa ei ollut lukuelämyksenä aivan yhtä raju kuin sen saama aikalaiskritiikki voisi antaa ymmärtää. Ehkä se siksi on aikansa tuote, jo hieman vuosien laimentama. Sen sijaan manipulaatio ja viattomuuden menetys ovat teemoja, jotka eivät ole ehtineet vanhentua sadassakaan vuodessa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Keltaiset kiitokset kommentistasi.