Haruki Murakami Maailmanloppu ja ihmemaa – Ihmiskokeet, tietoisuus ja kuolemattomuus

Sattumalta tehtävät valinnat tuntuvat usein jälkikäteen johdonmukaisilta. Luen juuri Laura Lindstedtin Oneironia. Kun poistan kauniin kansipaperin näen kauttaaltaan keltaisen kannen. Juuri sen Ison K:n tunnusvärin viileänkeltaisen. Ja aiheeltaan saman leikin elämän ja kuoleman välitilassa kuin Haruki Murakamin Maailmanloppu ja ihmemaa -kirjassa.

Haruki Murakami. Maailmanloppu ja ihmemaa.

Tällaisten kirjojen ansioista lukija löytää itsestään metafyysisen pohdiskelijan. Elämä ja kuolema, tunteet ja tunteettomuus, loogisuus ja absurdius. Kun vastakohtia ei olekaan, on "kumman kaa" -kysymystä turha esittää.

Silloin kun kirja vie näin syvälle, sitä todellakin rakastaa. Murakamin Maailmanloppu ja ihmemaa on vastustamaton. Huh – onneksi näin. Noin vuosi sitten luin Värittömän miehen vaellusvuodet. En ole kyennyt siitä bloggaamaan. Se oli floppi. Sellaista ei toivoisi lempikirjailijalleen tapahtuvan.

Maailmanloppu ja ihmemaa on taas hunajaa ja mielikuvituksen taidetta. Vasta 2015 suomennettu kirja on Murakamin nuoruudenteoksia vuodelta 1984. Ehkä siksi sen maailmoissa ja henkilöissä on niin paljon tuttua. Ja juuri fantasiaa, scifiä, lyyrisyyttä ihan sekaisin odotankin Murakamilta ja hänen maailmoiltaan.

Maailmat löytyvät jo kirjan nimestä. Hieman enemmän tutunoloinen todellisuus sijaitsee Tokiossa, joskin se on sekä tunnistettava että futuristinen ihmemaa. Ihmemaassa tarinaa kertoo 35-vuotias Laskija. 1Q84:n naissankari Aomamen miespuolinen vastine. Taipuvainen lapsuuden kokemusten takia varjelemaan äärimmilleen omaa suojakuortaan.

Laskija on mielenhallinnan ekspertti. Todellinen aivotyöläinen ei ole erityislahjakas poikkeusyksilö, kuten lukija saattaa aluksi erehtyy luulemaan, vaan äärimilleen viritetty aivokone ja ihmissysteemi.

Murakamin henkilöhahmot elävät harvoin ilmeisissä maailmoissa, eikä sellaisessa elele Laskijakaan. Hänestä tulee pelinappula Systeemi-nimisen valtarakenteen ja Merkitsijä-nimisen alajärjestön välille. On Sysiäiset -nimisiä pahiksia, väkivaltaa, soluttautumisia ja maailmanlopun mahdollisuus. Ajattelen nykyajan terrorismiä ja sen soluja. Juuri siitä tämä kirja tuntuu kertovan.

Sekä tieteestä ja nerouden vaarasta. Tiedosta ilman etiikkaa ja liian pitkälle menevästä kunnianhimosta. Ihmiskokeista, mielen manipulaatiosta – pelottavista tulevaisuuden mahdollisuuksista. Ihmisestä, joka tietämättään on vain tieteellisen projektin osa.

Jos et kykene hallitsemaan ajatteluasi, joku muu on halukas tekemään sen puolestasi.

Ihminen ei saavuta kuolemattomuutta laajentamalla aikaa vaan analysoimalla sitä.

Ihminen hahmottaa omasta ajattelujärjestelmästään, ja samalla sielustaan, vain jäävuoren huippun. Jokainen meistä on suuri tuntematon myös itselleen.

Toisen maailman, maailmanlopun, salaisuuksia Murakami avaa hiljalleen vuorotellessaan ihmemaan ja maailmanlopun välillä. Tosin jo ennen tarinan alkua lukijalle näytetään keskiaikaista kaupunkia muistuttavan maailmanlopun kartta. Suljettua maailmaan ympäröivät muurit ja sisääntuloa vartioi portinvartija.

Laskija on sielläkin, mutta ei ihan samanlaisena. Häneltä puuttu varjo, joka irrotetaan maailmanloppuun saapuvilta. Varjon kuoltua yksisarviset imevät sielut pois ja sekoittavat ne keskenään. Maailmanlopussa Laskijan tehtävä on lukea ihmisten unia yksisarvisten kalloista.

Kirjan edetessä selviää, ettei maailmanloppu ole paikka kartalla, eikä ehkä välitilakaan vaan jossain syvällä itsessämme. Syvällä ihmisen psyykessä piilee "tietoisuus kaaoksesta, ja sen sisällä on kaaoksen tiivistymänä tietoisuuteni ydin". Jokaiselle tuntematon musta laatikko.

Sinun tietoisuutesi on piirtänyt maailmanlopun...Maailma loppuu sinun tietoisuudessasi.

Ja mitä pidemmälle kirja etenee, sitä vankemmin uskon kartan symboloivan Laskijan aivoja - löytyväthän kartan ääriviivoista aivolohkot, aivokuori ja aivosilta sekä muut oleelliset.

Murakamin kirjassa on kaikkea ja paljon. Siinä on insinöörikaavioita, huumoria ja paljon 1980-luvun kulttimusiikkia. Tuotemerkkejä ja taidehistoriallisia sitaatteja. Inhimillisistä perustarpeista – seksistä, ruoasta, juomasta ja ruumiinkunnosta – huolehtimista.

Mutta kaiken yllä leijailee iso kysymys loppuelämän valinnasta. Se on tehtävä, kun varjo on vielä voimissaan. Kuolemattomuuden maailma on levollisuuden maailma. Siellä voi tulla omaksi itsekseen. Jos olisit sopiva kuolemattomaksi, haluaisitko sellaista itsellesi?

**

Loppuun pieni varoitus. Tutkimuksen etiikasta piittaamaton aivotutkija lähti lätkimään Tokioista ja perusti tukimusyksikön Suomeen. Ja täällä on poroja – nehän ovat vähän niin kuin yksisarvisia. Ja kaikesta tästä on jo yli kaksikymmentä vuotta...