Isaac Bashevis Singer Lupakirja – Muistelumatka Varsovan juutalaiskortteleihin ja Singerin nuoruuteen
Isaac Bashevis Singerin Lupakirja on lukemistani singereistä juutalaisin. Kirja hohkaa itäeurooppalaista juutalaisnostalgiaa. Päähenkilölle kirjailija antoi juutalaisista miehennimistä tunnistettavimman – David [Bendinger]. Tarinan hän sijoitti jo kadonneisiin Varsovan juutalaiskortteleihin. Niistä oli kasvanut ennen toista maailmansotaa Euroopan toiseksi suurin juutalaiskeskittymä.
Lupakirja on sävyiltään vintagenruskea. Kauhtuneet julkisivut ja maankamaraa kohti
kurottelevat takinliepeet, ortodiksijuutalaisten kumara ryhti, otsakiharat ja oppineisuutta osoittava kirjanippu kainalossa. Posket kuopilla ravinnonpuutteesta ja taskunpohjalla viimeinen lantti.
Lupakirja tuntuu Singerin muistelumatkalta nuoruuteen, 1920-luvulle, jolloin monet nuoret juutalaismiehet ja -naiset hakivat pesäeroa vanhoillisiin vanhempiinsa. Tai kääntyivät jopa heitä radikaalimmiksi – Palestiinasta haaveksiviksi hasideiksi.
Tässä "seurakunnassa" David, kahdensantoista ja puoli, on ymmällään. David on sivistynyt, rutiköyhä ja wanna-be -kirjailija. Välillä hupaisa, välillä surumielinen hahmo. On kauheaa valehdella rabbi-isälle ja pelätä paholaista itsessään. Kokea samoja ristiriitaisia tunteita, kuin monet omaa itseään etsivät nuorukaiset häntä ennen ja hänen jälkeensä.
Lupakirja on pääsylippu luvattuun maahan, Palestiinaan. Sitä odottaessa David lohduttautuu kolmen hyvin erilaisen naisen seurassa. Sonya on yksinkertainen työläistyttö, Edusha seksuaalisesti vapaamielinen kommunisti ja Minna rikkaan porvarijuutalaisen tytär. En muuten koskaan ole lukenut näin vapaamielistä kuvausta 1920-luvun juutalaisnaisten seksuaalisuudesta. No mutta - hehän olivatkin moderneja kaupunkilaisia tapoineen kaikkineen.
 |
| Isaac Bashevis Singer. Lupakirja. |
kurottelevat takinliepeet, ortodiksijuutalaisten kumara ryhti, otsakiharat ja oppineisuutta osoittava kirjanippu kainalossa. Posket kuopilla ravinnonpuutteesta ja taskunpohjalla viimeinen lantti.
Lupakirja tuntuu Singerin muistelumatkalta nuoruuteen, 1920-luvulle, jolloin monet nuoret juutalaismiehet ja -naiset hakivat pesäeroa vanhoillisiin vanhempiinsa. Tai kääntyivät jopa heitä radikaalimmiksi – Palestiinasta haaveksiviksi hasideiksi.
Tässä "seurakunnassa" David, kahdensantoista ja puoli, on ymmällään. David on sivistynyt, rutiköyhä ja wanna-be -kirjailija. Välillä hupaisa, välillä surumielinen hahmo. On kauheaa valehdella rabbi-isälle ja pelätä paholaista itsessään. Kokea samoja ristiriitaisia tunteita, kuin monet omaa itseään etsivät nuorukaiset häntä ennen ja hänen jälkeensä.
Lupakirja on pääsylippu luvattuun maahan, Palestiinaan. Sitä odottaessa David lohduttautuu kolmen hyvin erilaisen naisen seurassa. Sonya on yksinkertainen työläistyttö, Edusha seksuaalisesti vapaamielinen kommunisti ja Minna rikkaan porvarijuutalaisen tytär. En muuten koskaan ole lukenut näin vapaamielistä kuvausta 1920-luvun juutalaisnaisten seksuaalisuudesta. No mutta - hehän olivatkin moderneja kaupunkilaisia tapoineen kaikkineen.
David on aavistuksen verran koominen hahmo – Singer ei kirjoittaessaan säästellyt ironiaa. Välillä nuorukainen on itseriittoinen "kosmos itsessään", välillä hän on pakenemassa kaupunkielämän haasteita takaisin maalaisammattiin. Välillä hän on kelmeilevä don juan, välillä naisen kuin naisen vietävissä. Isoveljen suhteiden ansiosta David jopa pääsee debytoimaan kirjailijapiireihin, mutta joutuu miettimään, onko oma kirjailijanääni sittenkään kuiskausta kovempi.
Miten kävi Davidin? Kutsuiko luvattu maa? Löytyikö kirjalle juoni ja elämänkumppaniksi oikeanlainen nainen?
Jos lukija saisi päättää, David ei ainakaan jäisi Varsovaan. Sillä jo hänkin huomaa, että taloja on poltettu, juutalaisristejä piirrelty ja monet entiset tutut ottavat etäisyyttä. Eikä kulu montakaan vuotta, kun Varsovan juutalaiskortteleista tulee muureilla erotettu ghetto ja keskitysleiri. Silloin ei haaveilla naisista tai kirjailijanurista – silloin haaveillaan yönyli jatkuvasta elämästä.
Niihin hetkiin juutalaisghetossa Singer palasi usein Lupakirjaa suuremmissa teoksissaan. Lupakirja tuntui pieneltä matkalta menneisyyteen – eikä sen julkaisemisessa edes kiirehditty ennen kuin kirjailija jo itse lähestyi kuolemaa.
Miten kävi Davidin? Kutsuiko luvattu maa? Löytyikö kirjalle juoni ja elämänkumppaniksi oikeanlainen nainen?
Jos lukija saisi päättää, David ei ainakaan jäisi Varsovaan. Sillä jo hänkin huomaa, että taloja on poltettu, juutalaisristejä piirrelty ja monet entiset tutut ottavat etäisyyttä. Eikä kulu montakaan vuotta, kun Varsovan juutalaiskortteleista tulee muureilla erotettu ghetto ja keskitysleiri. Silloin ei haaveilla naisista tai kirjailijanurista – silloin haaveillaan yönyli jatkuvasta elämästä.
Niihin hetkiin juutalaisghetossa Singer palasi usein Lupakirjaa suuremmissa teoksissaan. Lupakirja tuntui pieneltä matkalta menneisyyteen – eikä sen julkaisemisessa edes kiirehditty ennen kuin kirjailija jo itse lähestyi kuolemaa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Keltaiset kiitokset kommentistasi.