Oletko kuullut amerikan-irlantilaisesta kirjailijasta James Patrick Donleavy? Oletko tiennyt, että monet pitävät vuonna 1955 julkaistua Holtiton mies -kirjaa yhtenä 1900-luvun parhaista kirjoista? Holtiton mies [The Ginger Man] löytyy muun muassa Modern Library Top 100 book -listalta.
Minä en ole ikinä kuullut yhtään mitään kirjasta enkä kirjailijasta. Mutta olisi pitänyt. J. P. Donleavyn Holtiton mies on mestariteos ja ensimmäistä kertaa tämän kevättalven aikana tiedän lukeneeni kirjan, joka jäi mieleen loppuiäksi!
Holtiton mies on rosoinen, rähjäinen ja täysin häpeämätön. Tällaista jälkeä syntyy kun Henry Miller ja James Joyce pistetään kirjalinkoon. Milleriltä varastetaan inhorealistinen räävittömyys ja Joycelta maanläheinen korkeakulttuurisuus. Tapahtumapaikaksi valitaan Joycelle tuttu, ja Milleriä kovasti kiehtova, Dublin ja päähenkilöksi äijänretale, jonka Joyce haluaa laittaa opiskelemaan maineikkaaseen Trinity Collegeen. Päähenkilö nimetään Sebastian Dangerfieldiksi ja kansakunnat yhdistyvät Sebastianin amerikan-irlantilaisissa sukujuurissa.
Holtiton mies on täydellisesti päähenkilökeskeinen tarina, jossa kuljetaan Sebastianin holtittomia reittejä Dublinissa ja myöhemmin Lontoossa. Tehdäämpä heti selväksi, että Sebastian Dangerfield on täysi paskiainen. Heppu elää kypsempiä nuoruusvuosiaan, mutta käyttäytyy kuin testosteronihumalainen teini. Laiminlyö ja läimii vaimoaan ja pientä lastaan, ryyppää kotitalousrahat, "opiskelee" Trinityssä vain poikkeushetkinä. Kokee pakonomaista tarvetta vietellä naisia, ylläpitää useita naissuhteita samanaikaisesti ja hyötyy naisista taloudellisesti. Joutuu jaukuvasti vaikeuksiin, useimmiten viinapäissään, tappelee, rellestää, hajottaa ja särkee. On likainen, haiseva, epäkohtelias ja ylipäätään hävytön. Mutta samalla hulvaton hannuhanhi, joka sinnittelee loukosta toiseen mitä kekseliäimmin ja uskaliaimmin keinoin. Ajoittain Dangerfieldillä on jopa omat pyyteettömät pyrkimyksensä – niillä tosin ei ole tapana toteutua.
On kuitenkin suuri vääryys pitää Holtitonta miestä vain henkilökuvana, skandaalinhakuisena "millerisminä". Kirja on kontekstualisoitu taidolla ja -50 -luvun toisen maailmansodan Irlannin elämäntuntu henkii kirjasta eloisasti kuin Joycella konsanaan.
1950-luvun Irlanti ja Dublin onkin välttämätön osa Sebastianin tarinaa ja sen hohtoa. Elämä Irlannissa on hyvin vaatimatonta, alkeellista ja köyhää. Asunnot ovat pieniä, vailla mukavuuksia ja ihmiset - kuten Sebastian ja hänen pieni perheensä - kokkaavat sisäelimiä, huuhtelevat ne whiskillä ja sinnittelevät pennosilla jatkuvassa nälässä. Köyhässä takapajulassa amerikkalaisuus avaa mahdottomaltakin tuntuvia ovia ja antaa Sebastianille statusarvon, jota ilman elämän karikot olisivat vieläkin haastavampia.
Ison roolin kirjassa ottaa uskonto: se on asia, joka uusista tuttavuuksista selvitetään ensimmäiseksi. Koska Sebastian on stereotyyppinen Don Juan, törmää päähenkilö erityisiin haasteisiin vietellessään katolilaisia naisia. Protestanttiselle lukijalle katolinen siveellisyys ja kaksinaismoralismi on surullista luettavaa. Kun ehkäisy on kiellettyä, jää halukkaalle naisella vain luottamus ja sekin on Sebastianin tapauksesa hyvin heikko pelastusrengas.
Lopullisen sinetin sille, että Holtitonta miestä voi kutsua mestariteokseksi, antaa Donleavyn upea, aikanaan poikkeuksellisen moderni kirjoittamistyyli. Reaaliaikainen dialogi sinkoilee loisteliaasti ja ajoittainen kolmannen kertojapersoonan käyttö viimeistelee hienosti monivaiheisen tarinan. Paikoin henkilöiden sanailu ja kulttuuriset yhteentörmäykset ovat niin nokkelia, että naurattaa ääneen. Esimerkiksi silloin kun Sebastian kuvailee täysin absurdia kondominostoyritystään. Katolisessa Irlannissa tilanne on niin pöyristyttävä, että miesparka selviää vankilareissulta vain täpärästi. Eikä se ollut ainoa hetki, kun renttu jenkki kolautti päänsä pahanpäiväisesti moralistisen Irlannin ahdasmieliseen peruskallioon.
Varmasti arvasit, jos et tiennyt, että Holtiton mies oli aikansa skandaali ja kohuteos. Donleavy joutui etsimään julkaisijaa pitkään, ja sen löydyttyä kirja pistettiin pannaan Yhdysvalloissa.
Kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen on aivan uskomatonta, kuinka paljon kirja yhä kuohuttaa etenkin rapakon takana. Kun lukee Goodreadsista The Ginger Mannin arvioita, on hurjaa huomata, kuinka monet nykyäänkin lukevat kirjaa uskonnollisten ja moralististen silmälasien takaa ja ovat valmiita tuomitsemaan etenkin kirjailijan kirjan omaelämänkerrallisten piirteiden takia. Näyttää vaativan erityistä kanttia sanoa olevansa nainen, joka pitää The Ginger Mannista. Ja minähän pidän, todella pidin: yksi parhaimpia Ison K:n kirjoja ikinä!
**
Wikipedian mukaan Holtion mies ilmestyi Suomeksi Pentti Saarikosken käännöksenä. Pekka Tarkka paljasti myöhemmin, että Saarikoski ei saanut käännöstyötään koskaan valmiiksi vaan oikea kääntäjä on Erkki Haglund. Minun lukemassani painoksessa käännöskunnia annetaan Saarikoskelle.
Minä en ole ikinä kuullut yhtään mitään kirjasta enkä kirjailijasta. Mutta olisi pitänyt. J. P. Donleavyn Holtiton mies on mestariteos ja ensimmäistä kertaa tämän kevättalven aikana tiedän lukeneeni kirjan, joka jäi mieleen loppuiäksi!
 |
| J. P. Donleavy: Holtiton mies. |
Holtiton mies on täydellisesti päähenkilökeskeinen tarina, jossa kuljetaan Sebastianin holtittomia reittejä Dublinissa ja myöhemmin Lontoossa. Tehdäämpä heti selväksi, että Sebastian Dangerfield on täysi paskiainen. Heppu elää kypsempiä nuoruusvuosiaan, mutta käyttäytyy kuin testosteronihumalainen teini. Laiminlyö ja läimii vaimoaan ja pientä lastaan, ryyppää kotitalousrahat, "opiskelee" Trinityssä vain poikkeushetkinä. Kokee pakonomaista tarvetta vietellä naisia, ylläpitää useita naissuhteita samanaikaisesti ja hyötyy naisista taloudellisesti. Joutuu jaukuvasti vaikeuksiin, useimmiten viinapäissään, tappelee, rellestää, hajottaa ja särkee. On likainen, haiseva, epäkohtelias ja ylipäätään hävytön. Mutta samalla hulvaton hannuhanhi, joka sinnittelee loukosta toiseen mitä kekseliäimmin ja uskaliaimmin keinoin. Ajoittain Dangerfieldillä on jopa omat pyyteettömät pyrkimyksensä – niillä tosin ei ole tapana toteutua.
On kuitenkin suuri vääryys pitää Holtitonta miestä vain henkilökuvana, skandaalinhakuisena "millerisminä". Kirja on kontekstualisoitu taidolla ja -50 -luvun toisen maailmansodan Irlannin elämäntuntu henkii kirjasta eloisasti kuin Joycella konsanaan.
1950-luvun Irlanti ja Dublin onkin välttämätön osa Sebastianin tarinaa ja sen hohtoa. Elämä Irlannissa on hyvin vaatimatonta, alkeellista ja köyhää. Asunnot ovat pieniä, vailla mukavuuksia ja ihmiset - kuten Sebastian ja hänen pieni perheensä - kokkaavat sisäelimiä, huuhtelevat ne whiskillä ja sinnittelevät pennosilla jatkuvassa nälässä. Köyhässä takapajulassa amerikkalaisuus avaa mahdottomaltakin tuntuvia ovia ja antaa Sebastianille statusarvon, jota ilman elämän karikot olisivat vieläkin haastavampia.
Ison roolin kirjassa ottaa uskonto: se on asia, joka uusista tuttavuuksista selvitetään ensimmäiseksi. Koska Sebastian on stereotyyppinen Don Juan, törmää päähenkilö erityisiin haasteisiin vietellessään katolilaisia naisia. Protestanttiselle lukijalle katolinen siveellisyys ja kaksinaismoralismi on surullista luettavaa. Kun ehkäisy on kiellettyä, jää halukkaalle naisella vain luottamus ja sekin on Sebastianin tapauksesa hyvin heikko pelastusrengas.
Lopullisen sinetin sille, että Holtitonta miestä voi kutsua mestariteokseksi, antaa Donleavyn upea, aikanaan poikkeuksellisen moderni kirjoittamistyyli. Reaaliaikainen dialogi sinkoilee loisteliaasti ja ajoittainen kolmannen kertojapersoonan käyttö viimeistelee hienosti monivaiheisen tarinan. Paikoin henkilöiden sanailu ja kulttuuriset yhteentörmäykset ovat niin nokkelia, että naurattaa ääneen. Esimerkiksi silloin kun Sebastian kuvailee täysin absurdia kondominostoyritystään. Katolisessa Irlannissa tilanne on niin pöyristyttävä, että miesparka selviää vankilareissulta vain täpärästi. Eikä se ollut ainoa hetki, kun renttu jenkki kolautti päänsä pahanpäiväisesti moralistisen Irlannin ahdasmieliseen peruskallioon.
Varmasti arvasit, jos et tiennyt, että Holtiton mies oli aikansa skandaali ja kohuteos. Donleavy joutui etsimään julkaisijaa pitkään, ja sen löydyttyä kirja pistettiin pannaan Yhdysvalloissa.
Kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen on aivan uskomatonta, kuinka paljon kirja yhä kuohuttaa etenkin rapakon takana. Kun lukee Goodreadsista The Ginger Mannin arvioita, on hurjaa huomata, kuinka monet nykyäänkin lukevat kirjaa uskonnollisten ja moralististen silmälasien takaa ja ovat valmiita tuomitsemaan etenkin kirjailijan kirjan omaelämänkerrallisten piirteiden takia. Näyttää vaativan erityistä kanttia sanoa olevansa nainen, joka pitää The Ginger Mannista. Ja minähän pidän, todella pidin: yksi parhaimpia Ison K:n kirjoja ikinä!
**
Wikipedian mukaan Holtion mies ilmestyi Suomeksi Pentti Saarikosken käännöksenä. Pekka Tarkka paljasti myöhemmin, että Saarikoski ei saanut käännöstyötään koskaan valmiiksi vaan oikea kääntäjä on Erkki Haglund. Minun lukemassani painoksessa käännöskunnia annetaan Saarikoskelle.
Kommentit
Lähetä kommentti
Keltaiset kiitokset kommentistasi.