Kesä yksin 17-vuotiaana Manhattanilla. Ei perhettä, ei kesätöitä, luksushuoneisto palveluskuntineen vain omassa käytössä. Truman Capoten Kesän taittuessa -esikoisteoksen alku-asetelma saa jokaisen nuoren kihisemään kateudesta.
Kirjan onnentyttö on nuori ja rikas Grady McNeil, joka ensimmäistä kertaa elämässään saa jättää perheen jokakesäisen Eurooppa-loman väliin. Gradylle on tulossa kaikkien aikojen kesä. Hän on yksin ja rakastunut Clydeen. Clyde on Gradyn salainen, ikioma kielletty hedelmä: houkutteleva, mutta sosiaalisesti aivan sopimaton. Eikä hänestä tiedä mitään Gradyn seurapiiridebyyttiä suunnitteleva äiti-McNeil!
Kirjan onnentyttö on nuori ja rikas Grady McNeil, joka ensimmäistä kertaa elämässään saa jättää perheen jokakesäisen Eurooppa-loman väliin. Gradylle on tulossa kaikkien aikojen kesä. Hän on yksin ja rakastunut Clydeen. Clyde on Gradyn salainen, ikioma kielletty hedelmä: houkutteleva, mutta sosiaalisesti aivan sopimaton. Eikä hänestä tiedä mitään Gradyn seurapiiridebyyttiä suunnitteleva äiti-McNeil!
 |
| Truman Capote: Kesän taittuessa. |
Nykynuorta varmaan harmittaa: ei ollut whatsappeja, skypejä tai muita jatkuvan vastavakoilun välineitä. Äidiltä tulee sähkösanoma muutaman kerran kesässä ja puhelimellakin soitetaan aniharvoin.
Kesällä kohtaavat autot ja teinit – amerikkalaisen nuoruuden klassinen tutkapari. Grady ja Clyde tapailevat pojan työpaikalla pysäköintialueella. Grady lymyilee parkkiautojen takapenkeillä, tupakkaa kuluu, ja aika ajoin nuoripari hurjastelee päämäärättömästi ympäri New Yorkia. Vauhti on kovaa, lopussa liian kovaa. Siinä on kesän taite ja päätepiste.
Capote kirja on ohkainen ja tiiviiksi pakattu. Kesä alun täyttää polttavan ja pelottavan rakkauden huuma. Siinä välissä nuoret ehtivät hullaantua, asua yhdessä, riitaantua, erota ja mennä peräti naimisiin. Kaksi toisilleen vierasta, mutta vahvatunteista nuorta, sitoutuvat toisiinsa liian nopeasti salaisesti erilaisuuttaan uhmaten. Suhteella ei voi olla tulevaisuutta, mutta itsepäinen Grady on päättänyt rakastaa poikaa – vaikka vain tahdonvoimalla. Taustalla hehkuu helleaallon kouraisema New York, jossa on liian, liian kuuma ajatella selkesti.
Kesän taittuessa kuohuu nuorta uhmaa ja se on helppo uskoa nuoren ihmisen kirjoittamaksi. Kirja onkin Capoten kuoleman jälkeen löydetty ja julkaistu käsikirjoitus, jonka mies oli kirjoittanut hieman yli parikymppisenä. Kirjassa etsitään itseä ja hukutaan samalla. Kahmitaan vimmaisena elämää, sillä niin voi unohtaa pahimmat pelot. Kaikki sellainen sekainen nuoruus ja hulluus, joka on helppo muistaa ja palauttaa mieliin. Kuin tulikuuma, kesäinen New York, jossa jokainen askel on polttava.
Kesän taittuessa on kypsä, hieno kirja, joka jotakuta koskettaa enemmän, jotakuta vähemmän. Lukiessa ymmärtää, että sen kirjoittamisesta on, nuoruuden universaaliudesta huolimatta, kulunut aikaa. Tuntuuko se sitten nostalgialta vai jo hivenen epäajankohtaiselta, riippuu lukijasta. Minusta jälkimmäiseltä.
Kesän taittuessa on joka tapauksessa niin hyvä kirja, ettei ole mitään syytä, miksei sitä olisi voinut julkaista jo Capoten eläessä. Miksi kirjailija piilotti käsikirjoituksensa? Siksikö, että homoseksuaali Capote koki heterorakkauden kuvaamisen epäaidoksi tai aiheen teennäiseksi? En tiedä, onko tässä ajatuksessa mitään perään, mutta se tuli mieleeni kirjan pariskunnan epätasapainosta: Grady on vahva, mutta Clyde hentoisesti kuvattu – kuin Gradyn etäisempi varjo vain.
Kesällä kohtaavat autot ja teinit – amerikkalaisen nuoruuden klassinen tutkapari. Grady ja Clyde tapailevat pojan työpaikalla pysäköintialueella. Grady lymyilee parkkiautojen takapenkeillä, tupakkaa kuluu, ja aika ajoin nuoripari hurjastelee päämäärättömästi ympäri New Yorkia. Vauhti on kovaa, lopussa liian kovaa. Siinä on kesän taite ja päätepiste.
Capote kirja on ohkainen ja tiiviiksi pakattu. Kesä alun täyttää polttavan ja pelottavan rakkauden huuma. Siinä välissä nuoret ehtivät hullaantua, asua yhdessä, riitaantua, erota ja mennä peräti naimisiin. Kaksi toisilleen vierasta, mutta vahvatunteista nuorta, sitoutuvat toisiinsa liian nopeasti salaisesti erilaisuuttaan uhmaten. Suhteella ei voi olla tulevaisuutta, mutta itsepäinen Grady on päättänyt rakastaa poikaa – vaikka vain tahdonvoimalla. Taustalla hehkuu helleaallon kouraisema New York, jossa on liian, liian kuuma ajatella selkesti.
Kesän taittuessa kuohuu nuorta uhmaa ja se on helppo uskoa nuoren ihmisen kirjoittamaksi. Kirja onkin Capoten kuoleman jälkeen löydetty ja julkaistu käsikirjoitus, jonka mies oli kirjoittanut hieman yli parikymppisenä. Kirjassa etsitään itseä ja hukutaan samalla. Kahmitaan vimmaisena elämää, sillä niin voi unohtaa pahimmat pelot. Kaikki sellainen sekainen nuoruus ja hulluus, joka on helppo muistaa ja palauttaa mieliin. Kuin tulikuuma, kesäinen New York, jossa jokainen askel on polttava.
Kesän taittuessa on kypsä, hieno kirja, joka jotakuta koskettaa enemmän, jotakuta vähemmän. Lukiessa ymmärtää, että sen kirjoittamisesta on, nuoruuden universaaliudesta huolimatta, kulunut aikaa. Tuntuuko se sitten nostalgialta vai jo hivenen epäajankohtaiselta, riippuu lukijasta. Minusta jälkimmäiseltä.
Kesän taittuessa on joka tapauksessa niin hyvä kirja, ettei ole mitään syytä, miksei sitä olisi voinut julkaista jo Capoten eläessä. Miksi kirjailija piilotti käsikirjoituksensa? Siksikö, että homoseksuaali Capote koki heterorakkauden kuvaamisen epäaidoksi tai aiheen teennäiseksi? En tiedä, onko tässä ajatuksessa mitään perään, mutta se tuli mieleeni kirjan pariskunnan epätasapainosta: Grady on vahva, mutta Clyde hentoisesti kuvattu – kuin Gradyn etäisempi varjo vain.
Kommentit
Lähetä kommentti
Keltaiset kiitokset kommentistasi.