Poika ja lokki on ensimmäinen lukemani Yashar Kemalin kirja, jota kirjailija ei sijoita Tsukurovan tasangoille. Onneksi. Kemalia kyllä lukee, mutta välillä mietin, mikä on motiivi: kirjallisuus, heimokulttuurin tallentaminen tuleville sukupolville vai kirjailija-vähemmistöjen-puolella -taustatavoite.
 |
| Yashar Kemal: Poika ja lokki. |
Kemalin kirjoista löytyy iloisia ja onnellisia hetkiä. Silti ne ovat sävyiltään mustanharmaita: hyvän hetken siimeksessä väijyy ankea loppukäänne. Päähenkilöt elävät maailmanmenon syrjäraiteilla: lopputuloksena on yhteentörmäyksiä toisenlaisen todellisuuden kanssa.
Poika ja lokki on toisaalta selväpiirteinen poikaromaani, toisaalta Tsukurova-kirjojen tapaan yhteisökuvaus. Pojan, Salihin, osalta kyseessä on tuttu teema, lapsuuden viime hetket ja loppu turkkilaisittain.
Vaaleahiuksisena jo ulkoisestikin erottuva Salih on pieni yksinäinen, samanlainen kuin laumasta pudonnut haavoittunut lokki, jota hän ryhtyy uhrautuvasti hoivaamaan. Salih on toisaalta liian varhaiskypsä innostukseen poikaporukoiden rettelöistä, toisaalta liian tuittupäinen tullakseen toimeen saaren sosiaalisissa verkostoissa.
Kemalin kirjassa köyhiä lapsia kohdellaan ja kasvatetaan epäoikeudenmukaisesti. Aivan varmasti empaattista lukijaa käy Salih moneen kertaan sääliksi! Pahiten Salihia kurittaa oma isoäiti, miehensä hylkäämä kitkerä vanhus. Salih tuittuilee, kiroilee, karkailee ja syyllistyy pikkurikoksiin. Samalla hän pohtii miehen paikkaa tarkkaillessaan seppiä, salakuljettajia, merimiehiä ja kalastajia. Lohdutukseksi Salih kehittelee satua käärmekuninkaan valtakunnasta, jossa Salih itse saa ansaitsemansa arvostuksen. Todellisuus leikkaa haaveilta siivet ja aiemmin kuin kukaan olisi arvannut, on Salihin otettava asemansa perheen päänä ja elättäjänä.
Valitsemalla tapahtumapaikaksi ja -ajaksi aiemmin eristyneen saariyhteisön, joka on yhteisöllisen murroksen kynnyksellä, Kemal käyttää takuuvarmaa ja kovin tuttua taktiikkaa. Perinneyhteisö haurastuu vääjäämättä, kun se joutuu kosketuksiin salakuljettajien, turistien, ajoneuvojen, jääkaappien ja rahatalouden kanssa. Ensin muuttuvat ja lähtevät miehet, perässä seuraavat pojat ja jäljelle jäävät kitkerät, miestenhylkäämät vaimoparat.
Poika ja lokki on toisaalta selväpiirteinen poikaromaani, toisaalta Tsukurova-kirjojen tapaan yhteisökuvaus. Pojan, Salihin, osalta kyseessä on tuttu teema, lapsuuden viime hetket ja loppu turkkilaisittain.
Vaaleahiuksisena jo ulkoisestikin erottuva Salih on pieni yksinäinen, samanlainen kuin laumasta pudonnut haavoittunut lokki, jota hän ryhtyy uhrautuvasti hoivaamaan. Salih on toisaalta liian varhaiskypsä innostukseen poikaporukoiden rettelöistä, toisaalta liian tuittupäinen tullakseen toimeen saaren sosiaalisissa verkostoissa.
Kemalin kirjassa köyhiä lapsia kohdellaan ja kasvatetaan epäoikeudenmukaisesti. Aivan varmasti empaattista lukijaa käy Salih moneen kertaan sääliksi! Pahiten Salihia kurittaa oma isoäiti, miehensä hylkäämä kitkerä vanhus. Salih tuittuilee, kiroilee, karkailee ja syyllistyy pikkurikoksiin. Samalla hän pohtii miehen paikkaa tarkkaillessaan seppiä, salakuljettajia, merimiehiä ja kalastajia. Lohdutukseksi Salih kehittelee satua käärmekuninkaan valtakunnasta, jossa Salih itse saa ansaitsemansa arvostuksen. Todellisuus leikkaa haaveilta siivet ja aiemmin kuin kukaan olisi arvannut, on Salihin otettava asemansa perheen päänä ja elättäjänä.
Valitsemalla tapahtumapaikaksi ja -ajaksi aiemmin eristyneen saariyhteisön, joka on yhteisöllisen murroksen kynnyksellä, Kemal käyttää takuuvarmaa ja kovin tuttua taktiikkaa. Perinneyhteisö haurastuu vääjäämättä, kun se joutuu kosketuksiin salakuljettajien, turistien, ajoneuvojen, jääkaappien ja rahatalouden kanssa. Ensin muuttuvat ja lähtevät miehet, perässä seuraavat pojat ja jäljelle jäävät kitkerät, miestenhylkäämät vaimoparat.
Kommentit
Lähetä kommentti
Keltaiset kiitokset kommentistasi.