José Saramagon Kertomus sokeudesta oli suuren kirjailijan neronleimaus sekä aiheeltaan että "pilkkusääntöjä" karttavalta tyyliltään. Hieman ihnimillisempi ja vakavampi kuin poliittinen satiiri Kertomus näkevistä. Mutta kun sama sarja jatkuu temaattisesti ja jotenkin kevenee, on kyllästymispiste saavutettu. Kiitos ei enää näitä, herra Saramago!
Tämä kolmas, nimeltään Oikukas kuolema, kertoo vuodenvaihteesta, jolloin ihmiset eräässä kuningaskunnassa lakkaavat kuolemasta. Ihanaahan se on ensiksi, mutta odotettuja ja odottamattomia ongelmia ilmaantuu. Kuoleman porteilla odottelevat viruvat samassa tilassa tullen taakaksi itselleen ja läheisilleen. Armomurhaa ei ole eikä itsemurhakaan onnistu.
Saramago olisi varmasti mahtava strategi mille tahansa valtiolliselle instituutiolle. Niin ihailtavasti hän kykenee kehittelemään tämän kuvitteellisen kuningaskunnan hätätilan laajuutta ja seurauksia. Kuningaskunnan ja eläkeyhtiöden skenaarioissa uhkaavat konkurssit, kun eläkemenojen kasvulle ei näy loppua. Kirkon uskottavuus on vaarassa, kun ikuista lepoa ei enää ole. Ja hautausurakoitsijat ne vasta liemessä ovat: ei enää ruumiin ruumista mullattavaksi. Ja sitten tästä kaikesta uhkaa tulla ulko- ja sisäpoliittinen ongelma kun omaiset ja maphia kuskaavat kuolevia toisiin valtioihin, joissa siirtyminen tuonpuoleiseen on yhä mahdollista.
Aikanaan ongelma häviää ja syykin selviää: rouva kuolema nimeltään tuoni vaan se siellä pelleili. Oli vähän kyllästynyt rutiineihinsa. Oikukas naikkonen järjesti kestävyyskokeen lahjoittamalla kaikille muutaman kuukauden ylimääräistä elinaikaa.
Kuolemisen alkaessa uudelleen ottaa tuoni käyttöönsä uudistuneen käytännön. Kirjekuolemat: jokainen saa tietää kuolemastaan etukäteen henkilökohtaisella kirjeellä. Paitsi eräs sellisti, jolle lähetetty kuolemanviesti palautuu takaisin yhä uudelleen.
Käykin niin, että lähtiessään selvittämään tämän ongelmatapauksen henkilöllisyyttä, kuolema rakastuu. Satiiri muuttuu rakkaustarinaksi ja aika tylsäksi sellaiseksi. Ja sinä päivänä kun tuoni hyppäsi sellistin sänkyy, loppui kuoleminen uudelleen.
Ainakin se on varma, ettei ikuinen elämä enää tämän kirjan lukemisen jälkeen yhtään houkuttele!
Tämä kolmas, nimeltään Oikukas kuolema, kertoo vuodenvaihteesta, jolloin ihmiset eräässä kuningaskunnassa lakkaavat kuolemasta. Ihanaahan se on ensiksi, mutta odotettuja ja odottamattomia ongelmia ilmaantuu. Kuoleman porteilla odottelevat viruvat samassa tilassa tullen taakaksi itselleen ja läheisilleen. Armomurhaa ei ole eikä itsemurhakaan onnistu.
Jose Saramago: Oikukas kuolema. |
Saramago olisi varmasti mahtava strategi mille tahansa valtiolliselle instituutiolle. Niin ihailtavasti hän kykenee kehittelemään tämän kuvitteellisen kuningaskunnan hätätilan laajuutta ja seurauksia. Kuningaskunnan ja eläkeyhtiöden skenaarioissa uhkaavat konkurssit, kun eläkemenojen kasvulle ei näy loppua. Kirkon uskottavuus on vaarassa, kun ikuista lepoa ei enää ole. Ja hautausurakoitsijat ne vasta liemessä ovat: ei enää ruumiin ruumista mullattavaksi. Ja sitten tästä kaikesta uhkaa tulla ulko- ja sisäpoliittinen ongelma kun omaiset ja maphia kuskaavat kuolevia toisiin valtioihin, joissa siirtyminen tuonpuoleiseen on yhä mahdollista.
Aikanaan ongelma häviää ja syykin selviää: rouva kuolema nimeltään tuoni vaan se siellä pelleili. Oli vähän kyllästynyt rutiineihinsa. Oikukas naikkonen järjesti kestävyyskokeen lahjoittamalla kaikille muutaman kuukauden ylimääräistä elinaikaa.
Kuolemisen alkaessa uudelleen ottaa tuoni käyttöönsä uudistuneen käytännön. Kirjekuolemat: jokainen saa tietää kuolemastaan etukäteen henkilökohtaisella kirjeellä. Paitsi eräs sellisti, jolle lähetetty kuolemanviesti palautuu takaisin yhä uudelleen.
Käykin niin, että lähtiessään selvittämään tämän ongelmatapauksen henkilöllisyyttä, kuolema rakastuu. Satiiri muuttuu rakkaustarinaksi ja aika tylsäksi sellaiseksi. Ja sinä päivänä kun tuoni hyppäsi sellistin sänkyy, loppui kuoleminen uudelleen.
Ainakin se on varma, ettei ikuinen elämä enää tämän kirjan lukemisen jälkeen yhtään houkuttele!
Kommentit
Lähetä kommentti
Keltaiset kiitokset kommentistasi.