Inspiraation lähde

Vikor Pelevin kirja Generation P - vuodelta 1999 - kertoo venäläisen mainosbisneksen alkuajoista. Satunnaisesti alalle ajautuneet copyt, creatorit, ad:t jne. venäläistävät kansainvälisiä brändejä, käsikirjoittavat ja kääntävät videoita ja mainoksia sekä käyttävät runsaasti aikaa - etenkin - sloganeiden ideoimiseen.

Länsimaisesta businesslogiikasta poiketen elämäntapa vaatii extreme-tason rohkeutta ja kokeilunhalua. Nautitaan ennakkoluulottomasti raakaa viinaa, kokaiinia, heroiinia ja tarpeen tullen kärpässieniä tai vastaavia luonnontuotteita. Tarvitaan suhteita, rahaa ja verkostoja. Niitähän löytyy, vaikka suhteillä on tendenssi likvidoitua - hengeltään tai omaisuudeltaan. Voi sitä venäläistä yhteiskuntaa!

Parasta kirjassa on absurdin ja sattumuksellinen venäläisyhteiskunnan kuvaus. Mukana on koko joukko oikean elämän henkilöitä tunnetuista kirjailijoista poliitikkoihin ja uusrikkaisiin. Tämä on sitä fition ja faktan sekoitusta [olikohan tällä genrellä joku nimi?]. Tulee mieleen Daniil Harmsin Sattumuksia [häntä ei ole päästetty Isoon K:hon, ilmeisesti liian "iäkäs"] - ja sen piikikkään oivaltava yhteiskunnallinen havainnointi.

Oletettavasti kävi jo selväksi, että kirja ei minua sytyttänyt. Eniten pitkästyin pitkiin käsikirjoituksiin ja käsittämättömiin sloganeihin. Pari tarjolle

Pari luuta ei piisaa lamnetiksi.

Keväisessä metsikössä koivun Spritea siemailen.

Ei laaksoa, ei kuk-kolaa. Sprite- Nekola Nikolalle.

Siis mitä? Nyt loppui lukijalta kulttuurinen kompetenssi.


PS. Kirjassa oli myös keskushenkilö, Vavilen Tatarski, jonka urakehityksestä kirja itse asiassa kertoo.

PPS. Viktor Pelevin insproi minua. Avasin uuden portletin "Näitä kirjoja en haluaisi Isoon K:hon".