Mies ja hän [vaimo]. Toinen kierros kummallakin. Lapset hankalimmassa murrosiässä, tai sitten aloittelemassa kituutellen omaa elämää. Sukulaisia. Kaikki kaukana toisistaan, jossain päin Amerikkaa. Tärkeimmät huonekalut: televisio, sohva, vuode ja jääkaappi. Useimmin mainittu nautintoaine: whisky.Rauhallista, tasaista, ennakoitavaa elämää. Mutta vain päällepäin. Työhuoneen alta putkahtaa vaimon erokirje. Vakava keskustelu, joka sittenkin jäi käymättä. Sanat, joita harkittiin kauan, eikä silti sanottu. Yllättävä käänne keskustelussa vuokralaisten, pikkuveljen tai rakastajattaren kanssa. Aikana, jolloin puhelin soi harvoin ja kirjoitetaan paljon kirjeitä. Ajellaan autolla lujaa ja kännissä. Jos ei erota, alkoholisoidutaan.
Keski-iässä elämään tulee käännekohtia. Väistämättä, täytyy Raymond Carverin ajatella.
Vielä yksi asia -kirjaan on valittu 18 tekstiä vuodelta 1988, Carverin viimeiseksi jääneestä novellikokoelmasta. Hienosyisiä pikkutarinoita, joissa kirjoitetaan muistiin tavallisten miesten elämänkertoja.
Tarinat ovat alunperin kirkasvärisiä ikkunaverhoja, jotka haalistuneina valahtavat alas viimeisenkin pidikkeen pettäessä. Kuin katsoisi vanhanaikaista väritelevisiota, jonka sarjoissa näkyy yhtä paljon tupankansavua kuin henkilöitä. Väljähtänyttä, alakuloista, nostalgista.
Poikkeuksen tekevät ensimmäinen ja viimeinen: nuoren miehen kalastustarina ja riipaiseva kertomus Tsehovin viimeisistä elinkuukausista.
Nautin näistä jokaisesta.
PS. Aiemmin kirjoitin Carverin novelleista, jotka julkaistiin nimellä Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta.
Kommentit
Lähetä kommentti
Keltaiset kiitokset kommentistasi.