Pysyväisvaiheesta kaiken ikäisille

Harmittaa, etten voi 55-vuotiaana miehenä lukea Richard Fordin Maan laulua. Uskon, että kirjan Frank Bascomben ajatukset Pysyväisvaiheesta voi suuri osa elämän puolimatkan ohittaneista allekirjoittaa universaalisti. Elämä jatkuu omalla painollaan ja illuusiot itsestä, perheestä ja urasta on kuopattu ilman dramaattisia mielenkuohuja.

Kuten:

• tunnustaa toisen lapsen sukulaissielukseen (vaikka hän on lesbo Clarissa) ja sen, että toisen vaivoin tunnistaa omaksi lapseksi (vaikka hän on hetero Paul).


• antaa toiselle vaimolleen (Sally) anteeksi parin kuukauden suhdekokeilun vaimon aiemmin kadonneen miehen kanssa (Willy hävisi teille tietymättömille Vietnamin jälkeen) ja toivottaa hänet rakkaudella tervetulleeksi takaisin milloin vain.


• tuntea ammattinsa (kiinteistövälittäjä) perinpohjin (raportoi Sea-Cliftin ja Haddamin, kumpikin New Jerseyssä, kiinteistömarkkinoiden suhdannekäänteet ja kiinteistöt perustuksista kattoon).


• suoda, kateutta tuntematta, amerikkalaisen unelman etnisille amerikkalaisille (jopa liikekumppani on tiibetiläinen "Mike").


• olla melko hyvin perillä sopivan ja sopimattoman rajoista (koskaan ei kannata kertoa keskustelukumppanille, miltä hänestä tuntuu - yksi esimerkki mainitaseni).


• tuntea olevansa kypsä jakamaan hyväntekeväisyystyönä ystäväpalvelussa kelle tahansa neuvoja arjen pikku ongelmiin (vaikka omiakin on kasaantunut mm. eturauhassyövän merkeissä).

Todellisuudessa Maan laulu on uskomaton paketti. Kuusisataa sivua ja vain kolme päivää kiitospäivän odotusta. Mikroskooppisen tarkkoja havaintoja amerikkalaisesta elämästä: eroista, kulttuureista, politiikasta, brändeistä, ihmistyypeistä. Useimmat annettu auton ratin takaa.

Lisäksi Frank ennättää parissa päivässä pulaan jos toiseenkin, aina tappelusta ampumavälikohtaukseen. Aikamoinen antisankari tämä Frank, verrattuna Hemingwayn aikoihin.

Maan laulu on jatkoa Itsenäisyyspäivälle, joka kertoo Frankin elämänkulusta nelikymppisenä. Suosittelen näistä kumpaakin - kaikenikäisille. Lisäksi Frank B on esiintynyt suomentamattomassa The Sportwriterisssa (1986).

Maan laulusta löytyy netistä poikkeuksellisesti muutama arvostelu. Omaani vastaa parhaiten Hannu Waaralan Savon Sanomista. Hesarin Jukka Petäjän mielestä "Maan laulu on kirjoitettu niin täyteen ja tiheään, että lukijan on vaikea väliin hengittää vapautuneesti." Minä taas nautin "tiheydestä", sillä sen ansiosta saattoi lukemisen sijasta kuvitella katsovansa elokuvaa Frankin maailmasta.