Minusta on jäänyt kertomatta, että kesällä ehdin lukea vähän enemmänkin. Yksi näistä oli Raymond Carverin novellikokoelma Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta.
Olen vierastanut tätä kirjaa todella pitkään. Tiedän sen, koska muista kannen. Vaalea, alaston nainen istuu sängyn laidalla yövalossa. Sängyllä kääntynyt mies nukkuu selkä häneen päin. Siis mitä ihmettä tällä kirjalla voi olla tekemistä Ison K:n kanssa??
Itse asiassa tässä kirjassa rakastettiin paljon muutakin kuin naiskauneutta. Sohvia, sokeita miehiä, kissoja - ja tietenkin lapsia. Ei tarvitse huolestua, kyllähän kirjassa rakastetaan myös miehiä ja naisia.
Uskomatonta kyllä - novellit olivat todella hyviä. Herkkiä, rehellisiä ja aitoja. Samalla tavalla kerskailematonta kerrontaa kuin periamerikkalainen rehti maaseutuhenki. Paljon ei puhuta, mutta kaikkea mitä sanotaan, tarkoitetaan takuulla. Jos menee huonosti, niin sitten menee. Elämässä kun on tällaisiakin hetkiä.
Yksi näistä tarinoista, Pieni hyvä asia, liikutti minua hillömästi. Sekin jotenkin peritunteellisella tavalla. Poika joutuu auton tönäisemäksi syntymäpäivänsä aattona, ja lopulta kuolee koomassa. Arvaa mikä on pieni hyvä asia? Lämmin leipä. Sellainen tämä kirja on.
Suosittelen isosti!
Wikipediassa kerrotaan ainoastaan 50-vuotiaana kuolleen Carverin työläistaustasta ja alkoholiongelmista. "Vähäeleistä, mutta vaikuttavaa".
Olen vierastanut tätä kirjaa todella pitkään. Tiedän sen, koska muista kannen. Vaalea, alaston nainen istuu sängyn laidalla yövalossa. Sängyllä kääntynyt mies nukkuu selkä häneen päin. Siis mitä ihmettä tällä kirjalla voi olla tekemistä Ison K:n kanssa??
Itse asiassa tässä kirjassa rakastettiin paljon muutakin kuin naiskauneutta. Sohvia, sokeita miehiä, kissoja - ja tietenkin lapsia. Ei tarvitse huolestua, kyllähän kirjassa rakastetaan myös miehiä ja naisia.
Uskomatonta kyllä - novellit olivat todella hyviä. Herkkiä, rehellisiä ja aitoja. Samalla tavalla kerskailematonta kerrontaa kuin periamerikkalainen rehti maaseutuhenki. Paljon ei puhuta, mutta kaikkea mitä sanotaan, tarkoitetaan takuulla. Jos menee huonosti, niin sitten menee. Elämässä kun on tällaisiakin hetkiä.
Yksi näistä tarinoista, Pieni hyvä asia, liikutti minua hillömästi. Sekin jotenkin peritunteellisella tavalla. Poika joutuu auton tönäisemäksi syntymäpäivänsä aattona, ja lopulta kuolee koomassa. Arvaa mikä on pieni hyvä asia? Lämmin leipä. Sellainen tämä kirja on.
Suosittelen isosti!
Wikipediassa kerrotaan ainoastaan 50-vuotiaana kuolleen Carverin työläistaustasta ja alkoholiongelmista. "Vähäeleistä, mutta vaikuttavaa".
Carverin novellikokoelma on ikiaikainen rakkauteni. Ostin sen kirjaston poistokärrystä ensimmäisenä opiskeluvuotenani. Se oli pitkään yksi suurimpia aarteitani, kunnes joutui erossa exäni haltuun. Muistelen teosta rakkaudella ja ehkä rohkaistun jonain päivänä pyytämään sitä takaisin. Kokoelman nimikin on yksi hienoimpia mitä tiedän.
VastaaPoistaVinkkinä vielä kaksi upeaa keltaiseen kirjastoon kuuluvaa teosta, joiden lukemisen jälkeen en enää ollut entiseni: Saramagon Kertomus sokeudesta sekä Faulknerin Ääni ja vimma. Teokset kannattaa ehdottomasti nostaa lukulistan kärkeen. (Sävähdyttävät nimet näilläkin.)
Aika uskomatonta. Olen juuri lukemassa Saramagon Luolaa. Ja koska tämä on niin loistava, on seuraavana jonossa Kertomus sokeudesta.
VastaaPoista