Kesämatkan lukemiseksi valitsin Jonathan Coen Suljetun piirin. Pelkäsin, että kuumien hikipisaroiden lomassa vuodan kylmää tuskanhikeä. Sen verran pitkäveteistä luettavaa sarjan edellinen osa, Konnien klubi, oli.
Mutta [yllätys, yllätys] Suljetun piirin lukeminen eteni joutuisasti. Selitys oli varmasti täysin henkilökohtainen. Konnien klubin ajoilta lukioikäinen Brightonilaisporukka oli varttunut keski-ikään ja 30-40 -vuotiaiden elämän seuraaminen nyt vaan on kiinnostavampaa kuin alaikäisten itsensälöytämiskertomukset.
Tämän kirjan kiehtovuus oli puhtaasti henkilöissä. Kykenevätkö he järjestämään elämänsä kiemurat ja miten. Ylivoimaisesti kiinnostavin henkilö oli minusta poliittinen nousukas Paul, johon tarinankertoja suhtautui kaikkein ironisimmin. Pitkästyttävin henkilö puolestaan oli kertojan symppaama Benjamin [Coen alter ego?].
Kirjasarjasta on tuotettu tv-draama, mikä varmasti on ollut toimiva idea. Onkohan tätä brittisarjaa esitetty Suomessa? Saattaisin pitää siitä kirjaa enemmän.
Mutta [yllätys, yllätys] Suljetun piirin lukeminen eteni joutuisasti. Selitys oli varmasti täysin henkilökohtainen. Konnien klubin ajoilta lukioikäinen Brightonilaisporukka oli varttunut keski-ikään ja 30-40 -vuotiaiden elämän seuraaminen nyt vaan on kiinnostavampaa kuin alaikäisten itsensälöytämiskertomukset.
Tämän kirjan kiehtovuus oli puhtaasti henkilöissä. Kykenevätkö he järjestämään elämänsä kiemurat ja miten. Ylivoimaisesti kiinnostavin henkilö oli minusta poliittinen nousukas Paul, johon tarinankertoja suhtautui kaikkein ironisimmin. Pitkästyttävin henkilö puolestaan oli kertojan symppaama Benjamin [Coen alter ego?].
Kirjasarjasta on tuotettu tv-draama, mikä varmasti on ollut toimiva idea. Onkohan tätä brittisarjaa esitetty Suomessa? Saattaisin pitää siitä kirjaa enemmän.
Kommentit
Lähetä kommentti
Keltaiset kiitokset kommentistasi.