Japanilainen minimalismi in 2000th century

Olen lukenut Kazuo Ishigurolta neljä kirjaa
  • juuri äsken Me orvot (julk. 2000)
  • Ole luonani aina (julk. 2005)
  • Pitkän päivän ilta (julk. 1989)
  • Menneen maailman maalari (julk. 1986)
Tätäkö on japanilainen minimalismi, brittisekoituksella 2000-luvulla? Kuinka paljon yläluokkainen brittikulttuuri eroaa japanilaisesta? Kumpaakin yhdistää tunteiden ilmaisu sosiaalisesti hyväksytyissä rajoissa ja etikettiin perustuva tapakultturi. Lue Pitkän päivän ilta ja olet varmasti [viimeistään silloin] samaa mieltä siitä, että Britannia on Euroopan Japani.

Rakastan ennen toista maailmansotaa kirjoittaneita japanilaiskirjailijoita, joita Isossa K:ssa on alkuvuosina suomennettu runsaasti (Tanizaki, Kawabata). Ne ovat tunteiden salapoliisikertomuksia, joissa joutuu jatukuvasti pohtimaan henkilöiden ihmismäisyyttä - mikäli se tarkoitta myötätuntoa, lempeyttä tai muuta sen sorttista.

Tätä perinnettä Ishiguro kehittelee omalla tavallaan. Surumielisen haikeasävyisissä kirjoissa päähenkilö on väärässä ajassa ja maailmankolkassa. Menneen maailman vankilassa. Jossain kohti tilanne ajautuu umpikujaan ja maailma luovuttaa hänestä. Ja hän luopuu maailmasta. So sad, suosittelen!

Netissäkin Ishiguro on aika yksinäinen, eipä paljoa tietoa hänestä, löydy, mutta aina voi katsoa englanninkielistä Wikipediaa.

Kommentit

  1. Oletko lukenut näitä kirjoja numerojärjestyksessä vai jonkun muun periaatteen mukaan? Mielenkiintoinen projekti. Itse olen täysin allerginen Keltaisen Kirjaston kirjoille (vaikka myönnän että joukossa on hyviäkin) enkä voi kuin nostaa hattua sinulle, että jaksat lukea näitä. Olen seurannut sivujasi jo jonkin aikaa.

    VastaaPoista
  2. En sentään lue numerojärjestyksessä (huh-huh). Otan kirjastosta, mikä käsiin sattuu, en osta omaksi kuin poikkeustapauksessa.

    Jos löytyy koskettava kirjailija, on tietysti kiinnostavaa lukea häneltä useampia. Seurata sivusta jonkun kehittymistä, joka on onnistunut koskettamaan itseä. Tämä kai on toinen versio teemasta, ketä julkkista seuraat (missä lehdessä se olikaan??).

    Ja miksiköhän sinä olet allerginen keltseille? Niin minäkin luulin olevani parisen vuotta sitten, mutta toisin kävi. Olenko eksynyt kirjallisuuden Kansallisteatteriin [pelottavaa] Voisin silti ehkä suositella jtkn...;)

    VastaaPoista
  3. Allergisuuteni syy johtuu siitä, että nuorena (teininä) halusin olla tosi fiksu ja ajattelin, että tosi fiksut ihmiset lukevat vain tosi fiksua kirjallisuutta. Siispä Keltaisen kirjaston kimppuun ;) En ymmärtänyt niistä juuri mitään enkä jaksanut lukea mielestäni loputtomalta tuntuvaa jaarittelua, joten koin itseni vähemmän fiksuksi ja allergisoiduin. Olen kyllä myöhemmin lukenut ihan hyviltäkin tuntuvia keltaisia kirjoja. Suosittele ihmeessä, jos sinulle tulee jotain hyviä mieleen!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Keltaiset kiitokset kommentistasi.

Susanna Rautio Goodreadsissä

Susanna's books

Sons and Lovers
it was amazing
Jos ottaisin jonkun kirjan autiolle saarelle, se olisi tämä. Luin kirjan ensimmäistä kertaa 19-vuotiaana ja sen jälkeen useasti suomeksi ja englanniksi. Se on todella harvinaista. En yleensä lue kirjoja uudelleen. 19-vuotiaana samaistui...

goodreads.com