Murakamin Sputnik kertoo miehestä, joka on rakastunut naiseen, joka puolestaan himoitsee, so desperately, hieman iäkkäämpää naispomoaan, johon mieskertojakin tuntee vetoa. Tarjolla monitasoista rakkautta, mutta ei kuitenkaan.
Kaikki sukupuolet ja suhteet on etäännytetty. Tästä kirjasta ei löydy kenenkään välistä, yhtään mitään tunnetta. Monotonista jaarittelua "ikäänkuin" tunteista, jotka välillä katkaisevat aika yksityiskohtaiset, mutta muutamaan sanaan tiivistetyt, seksifantasiat. Tässä kontekstissa ne lähinnä etovat.
Olen lopen uupunut tähän kirjaan. Taas lasketaan sivuja. Onneksi tämä ei yllä kuitenkaan Ison K:n vadelmatasolle. Tämä tunnustuksen saa tähän mennessä yksiäänisesti Careyn Oscar ja Lucinda. Varokaa sitä tiiliskiveä!
Olen lopen uupunut tähän kirjaan. Taas lasketaan sivuja. Onneksi tämä ei yllä kuitenkaan Ison K:n vadelmatasolle. Tämä tunnustuksen saa tähän mennessä yksiäänisesti Careyn Oscar ja Lucinda. Varokaa sitä tiiliskiveä!
Minunkin mielestäni Murakamin huonoin kirja. Onneksi luin sen jälkeen sen Suuren lammasseikkailun
VastaaPoistaOmat Murakami-kokeiluni rajoittuvat tähän kirjaan sekä muistelmateokseen "Mistä puhun, kun puhun juoksemisesta". Molemmat ovat hienoja kirjoja, tosin eri syistä.
VastaaPoistaSputnikin lukemisesta on useampi vuosi, joten muistikuvat ovat todella hataria. Joka tapauksessa en pystynyt laskemaan kirjaa käsistäni tai minun oli jatkuvasti palattava sen pariin. Jokseenkin epätavallista, ainakin minulle.
Muistaakseni en edes tajunnut, mitä kirjassa oikeastaan tapahtui, mutta sillion tuntui, että kirja oli vain niin tavattoman hyvin kirjoitettu, että sitä oli pakko lukea. Ostaisin kyllä Murakamin kaksi muutakin suomennettua teosta (Suuri lammasseikkailu ja Kafka Rannalla), jos joskus tulisi divarissa vastaan.