sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Tähtitiedettä, evoluutiota ja kirjallisuutta

Kaikille kuuhulluille ja maailmankaikkeudesta huikaistuneille häikäisevä sekoitus fantasiaa ja faktaa: Italo Calvinon Koko kosmokomiikka. Sattumoisin juuri tänään on täysikuu, mutta hieman erilainen kuin Calvinon kirjan avaustarinassa. Siinä muistellaan aikaa, kun saatoimme soutaa täysikuun alle, koskettaa sitä ja loikata kuunkamaralle. Kun maa ja kuu olivat enemmän tasavertaisia planeettoja eikä toinen toiselle alisteinen kiertolainen.Tuntuu, kuin olisin ollut mukana itsekin.

Italo Calvino. Koko kosmokomiikka.
Maailmankaikkeuden kehitys tapahtuu Calvinon kirjassa tässä ja nyt. Outo olento Qfwfq kertoo ikimuistoisimpia hetkiä seikkailuistaan linnunradan vaiheissa. Qfwfq on erikoinen ääni: välillä silkkaa pölyä, välillä nilviäinen tai simpukka. Välillä aurinkotuulissa ja alkusumussa, välillä maapallolla tai vaikkapa Siriuksen tähdellä. Välillä mammutti tai ihminen, mutta ei rajallisen elämän vanki vaan ikuisesti matkaava sielu.

Koko kosmokomiikka paketoi maailmanhistorian synnyn 24 kertomukseen. Epämääräinen ja muuntautumiskykyinen Qfwfq on kuvassa mukana, kun sumuiset planeetat jakautuvat hyytelömäisiksi massoiksi. Linnunradan ydin hajoaa planeetoiksi ja muiksi kiertolaisiksi, kun värittömään maahan alkaa versoa vihreää elämään. Ensimmäiset elollisten merkit tulevat näkyviin ja nousevat merestä maalle. Millaista olisi ollut silloin elää rajattomasti ja tuntea rajallisesti. Ja lopussa odotetusti Qfwfq käpertyy omaan mustaan aukkoonsa.

Calvinon kirja on kauniin marraskuinen. Taivas näkyy kirkkaimmin kun luonto on paljas, lumeton,  lehdetön ja pilkkopimeä. Vain avaruuden valaisema, huimia tarinoita täynnä.