perjantai 29. heinäkuuta 2011

Singerin varsovalainen välipala

Isaac Bashevis Singer on yksi Ison K:n tuottoisimmista ja laadukkaimmista kirjailijoista. Vaikka kaikki hänen kirjansa eivät välttämättä yllä valioluokkaan, ovat ne mutkattomia välipaloja. Juuri tällainen snack-kirja oli muutamassa tunnissa luettu Parantumaton.

Kirjassa yritetään parantua impotenssista ja ollaan kaikkien himojen vietävänä. Max Barabander palaa parinkymmenen vuoden kuluttua Argentiinasta Varsovaan, Singerin rakkaaseen kotikaupunkiin. Maailmanmiehen taskut pursuavat seteleitä ja muutenkin löytyy kiinteistöomaosuutta loppuelämää varten.

Max pyörii Varsovan juutalaiskortteleissa "lihassa ja turmelluksessa" ryhtäillen intohimosta toiseen. Varakas mies otetaan avosylin vastaan ja muutamassa päivässä Max onnistuu kihlautumaan, jättämään morsiamensa, solmimaan naiskauppaa koskeva liikekumppanuuden, hankkimana talon ja sotkeutumaan okkultismiin.

Max on parantumaton hamesankari ja elostelija, vähäoppinen ja uskonnoton. Tämän lisäksi Max on myös epätoivoinen, sillä Argentiinaa on jäänyt suuri määrä surua: ainoan lapsen yllättävä kuolema ja vaimon kylmettyminen. Mikä pahinta, Maxista on tullut impotentti.

Seksuaalisia iloja Varsovassa ei siis koeta, vaikka Max on flirtin mestari ja hameenhelma nousee ahkerasti. Kun viimein ollaan pääsemässä itse asiaan, Max laukeaa yllättävällä tavalla. Hänen taskussaan ollut ase tappaa naiskauppakumppanin ja Max päätyy vankilaan.

Maxin Varsovan-matka saa viimen tarkoituksen. Se on pahan sovitus.

3 kommenttia:

  1. Hauska on sinun projektisi. Toivottavasti et lannistu, kun Keltaisen kirjaston kirjoja on aikamoinen määrä. Sitkeä sissi olet!
    Keltaisen kirjaston kirjat eivät kuitenkaan käsittääkseni ole aina kovin helppolukuisia. Mutta on ihanaa, että Keltainen kirjasto on olemassa. Se on kiinnostava.

    Singer on yksi suosikeistani.

    Mukavaa lukusyksyä!

    Leinikki

    VastaaPoista
  2. Kiitos kannustuksesta. Itse asiassa olen nyt lukenut noin 230!
    Onneksi tänä kesänä on tullut eteen melkeimpä vaan aivan upeita kirjoja,
    Joskin nyt tuskailen Grassin Rottarouvan kanssa, joka on juuri tuollainen, ei lainkaan helppolukuinen, eikä minua muutenkaan kiinnostava. Ja miksi ne tylsimmät ovat yleensä aina myös paksuimmat!

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut ehkä kaikki Singerit ja omistan niistä suurimman osan.

    Muistan tämän Parantumattoman: Tämä oli hauska!

    VastaaPoista

Keltaiset kiitokset kommentistasi.