Moravia varasti kuukauden

Alberto Moravia. 1934.
Lähes kuukausi vierähti edellisestä kirjoituksesta. Tänä aikana päätin kesäloman ja aloin lukea Alberto Moravian 1934 -kirjaa. Kirja eteni parin sivun päivävauhdilla, eikä yksistään siitä syystä, että aika on ollut kortilla.

Moravian kirjat etovat minua todella [Ok, en ole lukenut Kahta naista, ehkä se muuttaa mielipiteeni.] Moravian naiskuva on järkyttävän syvältä, mieskuvasta puhumattakaan. Ainoa osa kirjasta, jonka luin ahmien, oli ikääntyneen Sonian tarina. Pitäisikö Sonia lukea vanhan maailman metaforana - vai ovatko iäkkäät naiset seksuaalisine haluineen Moravialle vain pilkattavia hylkyjä.

Varmastikin kirja kuvaa saman naisen kahden kääntöpuolen, Beaten/Truden, kautta maailman kahtiajakoa toisen maailmasodan käännekohdassa. Sinänsä nerokasta. Rakkaus, himo, sota ja kuolema. Mitkä ominaisuudet voisivat liittyä toisiinsa näitä lähemmin? Tulihan se kaksoisitsemurhakin sieltä lopulta.

Jos tästä kirjasta jotain jää pohdittavaksi niin johtomotiivi "Onko mahdollista elää epätoivossa eikä silti kaivata kuolemaa". Ja myös Kleistin ja Henrietta Vogelin saksalaisromanttinen rakkaustarina.

Kommentit

  1. Minulla on aivan päinvastainen kokemus Moravian Vuosi 1934-kirjasta.

    Ensimmäisen kerran luin sen joskus 20-vuotiaana (olen nyt 42-v) ja siitä lähtien olen pitänyt kirjan kesälukemistossani. Minulla on tapana aloittaa kesälomani tai kesänviettoni auringon varjossa istuen ja lukien Vuosi 1934-kirjaa.

    Haaveenani on matkustaa joskus vielä Caprille.

    Minulle Moravien kirjat edustavat nimenomaan erotiikkaa ja elämänpohdiskelua.

    Tässä kirjassa en havaitse mitään sovinistista. Nimenomaan naisena pidän kirjasta ja siitä kuinka Moravialla on luonnollisesti miehen katsantokanta kaikkiin asioihin. Naista hän ei voi ymmärtää täysin. Tämän puutteen huomaa hänen kirjoistaan. Hänellä on aina miehinen näkökulma seksiin ja kaikkiin muihin asioihin. Mutta feministinä hyväksyn tämän elämän tosiasian.

    Kaikki parhaat mieheni ovat olleet sovinisteja!

    VastaaPoista
  2. Tämä on hyvin mielenkiintoinen blogi ja tuleekin lähes poikkeuksetta luettua mitä täällä on kirjoitettu ko teoksesta lukemisen JÄLKEEN (tietysti). Usein olen samaa mieltä, usein aukeaa jokin uusi näkökulma. Kiitos siitä!
    Hieman kyllä ihmetyttää tämä Moraviaan kohdistuva kerrassaan leppymätön antipatia... En ole havainnut vastaavaa koskien ketään muuta 'ei-feminististä' kirjailijaa(?)
    Nyt luettuna n 200 (enimmäkseen vanhempaa) Keltaista Kirjastoa ja oma suosikkikirjailijalistani siitä on: Hemingway, Steinbeck, Greene ja Moravia. Kahdella ekalla mahtuu joukkoon toki hutejakin (esim. mitä Kuolema iltapäivällä tekee KK:ssa? Ystävyyden talo taas taitaa olla enemmänkin hassunhauska lastenkirja...), mutta Moravialla ei yhtään!
    Vuosi 1934 (nyt uudelleen luettuna) on taattua Moraviaa, vaikka onkin myöhäiskauden teos ei juurikaan häviä vanhemmille klassikolle psykologisessa otteessaan ja yllätyksellisyydessään. Suosittelen ehdottomasti!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On aina ihana saada kommetteja ihmisiltä, jotka lukevat blogiani :) Varsinkin, kun olen kirjoittanut sitä jo vuosikaudet ja välillä innostus hiipuu...

      Mutta mitä tulee Moraviaan - en todellakaan pidä hänestä! Ja haluan myös sanoa selvästi, mistä pidän ja mistä en, koska kirjallisuus on tarkoitettu koettavaksi. Tämä postaukseni yli kymmenen vuoden takaa ei ole järin syvällinen, mutta se ei kumoa sitä tosiasiaa, etten sulata Moravian naiskuvaa. Tai siis sen yksipuolisuutta. Varmasti helpottaisi, jos kykenisin lukemaan hänen kirjojaan psykologisemmin, mutta kun en vaan pysty.

      Suon silti Moravialle hänen lukijansa. Teitä hänestä pitäviä on varmasti monia, ja hyvistä, omista syistä.

      Sinun suosikkikirjailijoistasi muuten pidän itse eniten Greenestä. Hän on arvoituksellinen.

      Poista

Lähetä kommentti

Keltaiset kiitokset kommentistasi.

Susanna Rautio Goodreadsissä

Susanna's books

Sons and Lovers
it was amazing
Jos ottaisin jonkun kirjan autiolle saarelle, se olisi tämä. Luin kirjan ensimmäistä kertaa 19-vuotiaana ja sen jälkeen useasti suomeksi ja englanniksi. Se on todella harvinaista. En yleensä lue kirjoja uudelleen. 19-vuotiaana samaistui...

goodreads.com