torstai 25. toukokuuta 2017

Lopunajan lukemista

Jos sinun pitäisi tiivistää kahteen sanaan Peter Høegin henkilöt ja kirjoittaminen, mitkä ne olisivat? Minun sanani ovat erityislahja ja ennätysjuoksu.

Lahjakkuus ja kiihtyvä tahti kuvaavat hyvin Susanin vaikutusta. Høegia lukiessa ei odota kohtaavansa taviksia. Odotus toteutuu nytkin: Susan Svendsen on fyysikko, keski-ikäinen perheenäiti ja poikkeuksellisen vaikutusvaltainen. Høeg on löytänyt vaikutusvallalle kiinnostavan muodon: Susan saa ihmiset avautumaan estottomasti. 

Peter Høeg. Susanin vaikutus.
Oma Høeg-suhteeni on ollut lukijan kivilautta. Sillä ei suinkaan istuta tukevasti ja turvassa vaan sitä vedetään perässä näännyksiin asti. En olisikaan voinut olla huojentuneempi, kun Susanin vaikutusta lukiessani tunsin kivilautan murenevan selkäni takana.

Jo useampi Høegin kirja on päässyt Näitä en haluaisi Isoon K:hon listalleni - Susanin vaikutus ei lähellekään! Viihdyin Susanin seurassa erinomaisesti ensimetreiltä alkaen. 

Susanin vaikutuksessa on todella paljon kiinnostavaa. Ensinnäkin fiksut keski-ikäiset naiset, myytinmurtajat, ovat kiehtovia. Mielestäni Høeg saa aikuisesta naisesta paljon enemmän irti kuin lahjakkaista pikkutytöistä [kurkkaa muut Høeg-arvioni], sillä pikkutytöt ovat pitkälti fantasiahahmoja enkä aina ole sellaisten ystävä. Susan sen sijaan on hyvinkin uskottava analyyttinen ja tunnekylmä fyysikko. Äiti, joka ei välttämättä ilmaise rakkauttaan sanoin vaan loihtimalla ainesosiltaan hätkähdyttäviä ateriakokonaisuuksia. 

Høeg luottaa henkilökuvissa vastakohtien viehätykseen. Susanin aviomies Laban on ammattitaiteilija, säveltäjä. Kun Susanin säveltäjäaviomies kokee maailman esteetikon aistein, analysoi vaimo todellisuutta luonnontieteilijän aivoin. Toinen näkee kuussa opaalinvärisen sateenkaari-ilmiön, valon taittumista ja supernumeerisen kaaren. Toinen tunteen, kohtalon, vääjäämättömyyden ja harmoniaa.

Ihmissuhteiden tasolla vastakohtien avioliitto on ajautunut tiensä päähän. Kun toinen menee aina oikealla, kääntyy toinen aina salaa vasemmalle. Tämä oli joskus aiemmin hauska perheensisäinen leikki. Perhehistorian karttuessa korostuu vanhempien vastakohtaisuus, eivätkä sitä helpota haastavat 16-vuotiaat kaksoset - Høegia voi muuten lukea kuten Irvingiä, poimia toistuvia teemoja ja hahmoja - Thit ja Harald, impulsiivinen ja harkitseva. 

Tarinaltaan Susanin vaikutus on aluksi perhetrategia, sitten trilleri ja lopuksi dystopia. 

Susan perhe-elämä ajautuu kaaokseen perheenjäsenten henkilökohtaisten ongelmien takia. On muun muassa rakastajan tappoa, salakuljetusta, maastapoistumiskieltoa ja -pakkoa.

Useammalle kirjailijalle jo tässä sopassa olisi tarpeeksi, mutta Høegille ei alkuunkaan. Haastelista täydentyy yhteiskunnallisilla ongelmilla, kun ongelmien taustalta löytyvät fyysikkojen tiedeyhteisön sälakähmäisyydet ja vaarallisen tarkkanäköiseksi osoittautunut Tanskan tulevaisuuskomitea. Ratkaisun avainhenkilöksi paljastuu salaperäinen Thorkild Hegn. Kun Susan päättää pelastaa perheensä vankilalta ja vararikolta, hän joutuu tekemisiin Tanskan tulevaisuuden kanssa.

Tulevaisuusmatkalla ratkotaan arvoituksia ja etsitään menneisyyden henkilöitä. Tapahtuu rikoksia ja mielikuvituksellisia murhia. Törmätään salaliittoihin, sisäpiireihin ja haastetaan tieteen etiikka. Yllätytään vastustajien vaikutusvallasta ja ylikansallisista voimista. Avataan Susanin oman elämän solmuja ja hurjaa henkilöhistoriaa. Ja selvitään jotenkuten Susanin neuvokkuuden ja etenkin vaikutuksen ansiosta. Sen vaikutuksen, joka saa muut avautumaan estottomasti, paljastamaan salaisuutensa ja heikot kohtansa.

Høegin kirjoista löytyy usein rakenne, jossa alussa syvennytään henkilöihin ja tilanteeseen, mutta lopussa pääosassa ovat tarinankäänteet. 

Susanin vaikutuksessa päähenkilö vaikutti myös lukijaan välittömästi. Kirjan edetessä tarinan vauhti kiihtyi, paljastukset seurasivat toisiaan ja alkoi olla ihan samantekevää kenen tarinasta nyt oikein oli kysymys. Tämä on se Høegin kirjoista tuttu ennätysjuoksu.

Høegin ansiosta löydän sisältäni nopean lukijan. Sellainen en oikeasti ole. Susanin vaikutuksessa nopeutuminen on varmasti tietoinen tyylikeino. Kirjassa länsimainen maailmanjärjestys ajautuu kaaokseen ja kohti todennäköistä loppua. Vauhti kiihtyy eksponentiaalisesti eikä sitä pysäytä kukaan. Sellaiselta tuntuu lopunajan lukeminen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keltaiset kiitokset kommentistasi.