sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Oikuttelevat muistot

Valitsin oikein kun luin YiYun Lin myöhemmin suomennetun, mutta aiemmin kirjoitetun, Kulkurit ennen Kultapoikaa ja smaragdityttöä. Pääsin seuraamaan kirjailija-Lin kehitystä ja sain toivomani: monikulttuurisia, moderneja tarinoita Kiinassa kaupungistuneista, keskiluokkaistuneista ja Yhdysvaltoihin emigroituneista maanmiehistä.

YiYun Li: Kultapoika ja smaragdityttö.
Kultapojassa ja smaragditytössä Li ottaa novelleihinsa muutamia miljardeista ja jäsentää hyvin henkilökohtaisesta näkökulmasta kiinalaisen yhteiskunnan kummallisuuksia. Kiinnostavia ja outoja kurkistuksia kiinalaisten elämään: naisten armeija, avioliittovälitys, lapsikauppa, avioliittosopimukset ja itsekurin kulttuuri. Ja lukevana naisena tulin surulliseksi - ja välillä todella vihaiseksikin - naisen elämän vähäarvoisuudesta. Liin sanoin: "Kiinassa eläminen on elämää maassa, jossa ollaan eteviä keksimään rikoksia ja vielä etevämpiä keksimään niille rangaistuksia" - etenkin naisille.

Kultapoika ja smaradgityttö on novellikokoelma. Novellit sopivat Lin kirjoitustyyliin ihanasti. Ne ovat episodeja jostain merkittävästä hetkestä, hyvin inhimillisä, lämpimiä ja raikkaita. Ei ihme, että Litä on verrattu itseensä novellien mestariin Alice Munroon.

Kultapoika ja smaragdityttö on valittu kokoelman nimeksi ja lippulaivanovelliksi todennäköisesti eksoottisen nimensä takia eikä niinkään siksi, että se olisi kokoelman helmi. Muilla novelleilla onkin yllättävän tavanomaisia nimiä: Ystävällisyys, Omistaja, Aika kiittää...Lin kirjoittamisesta aistii kaunista vaatimattomuutta: tarina puhuu puhtaasti ja koruttomasti.

Kokoelman aloittaa novelleista pisin Ystävällisyys. Siinä naimaton, unelmistaan ja ihmissuhteista tietoisesti luopunut hillitty nainen muistelee elämäänsä. 41-vuotias kertoja on valinnut askeettisen elämäntavan, jossa ei ole tilaa tunteille tai lämpimille ihmissuhteille:
Mutta vihamielisyyden kestää helpommin kuin myötätunnon, ja ajan oloon vähiten vahinkoa aiheuttaa välinpitämättömyys.
Tunteiden lisäksi kertoja välttää muistelemista: ei kannata varastaa itselleen muistoja toisten elämästä, tieten tahtoen tai tahtomattaan.
Minä en halunnut olla se, joka kantaisi tämän illan muistoa hänen puolestaan.
Kiinalaisten yksinäisyys ja yksityisyys on hukkumista miljoonien jalkoihin. Pahimmillaan se on julmuutta, parhaimmillaan suopeamielisyyttä.

Hänenkaltaisensa mies on hauska ja ajankohtainen tarina blogikulttuurista: webbiin mahtuu monia todellisuuksia, enemmän tai vähemmän tosia. Syntyy myös tunnesiteitä, vaikka hetkeksi, ja mahdollisuuksia kokea sielunkumppanuuden hetkiä. 

Novellien kuningattaret olivat Vankila ja Palavat talot.

Vankilassa ei olla rakennuksessa vaan ihmisten keskinäisen riippuvuuden luomassa tunnesiteiden vankilassa. Amerikkaan imigroitunut keski-ikäinen pariskunta menettää ainoan tyttärensä auto-onnettomuudessa. Yhdysvalloissa vaurastuneet vanhemmat ajattelevat ratkaisevansa ongelman rahalla: he ostavat Kiinasta nuoren naisen sijaissynnyttäjäksi. Syntyy luottamusta ja ystävyyttä, mutta myös viekkautta ja julmia aikeita, joita ei rahalla ratkaista.

Palavat talot kertoo varttuneempien rouvien erikoisesta ystävyydestä. Työelämän ulkopuolella elämänsä viettäneet, perheelle uhrautuneet ja eläkeikään varttuneet ystävykset huomaavat statuksensa uhatuksi, kun yksi rouvista kohtaa avioeron. Rouvat tuntevat suurta huolta kaltaistensa kohtalosta ja perustavat etsivätoimiston miehiään salasuhteesta epäileville naisille. Rouvien liiketoiminta kukoistaa, samoin ystävyys, ja pienimuotoista julkisuuttakin siunaantuu rouvaetsiville. Asiakastapauksiin suhtaudutaan viileästi, mutta rouvien muistossa on paljon sellaista, joka ei ole sopusoinnussa moitteettoman kulissin kanssa. Elämänohje kuuluu näin: "keskity pitämään sielu kaukana petollisen maailman intohimoista".
Jos epäilet aaveen istuvan tyynysi vieressä, niin aave istuu siinä ikuisesti.
Rouvien tarina on tyyppistä Litä. Novelleissa on usein suppea ja meinimalistinen tapahtumien taso ja sen alla syvä ja suljettu muistelemisen taso. Elämänkäänteet pakottavat Lin henkilöt kohtaamaan piilotetut muistonsa: alitajuntaa ei voi tuhoa edes äärimmilleen viety itsehillintä.

Ja mikä sitten olikaan niminovellin, Kultapoika, smaragdityttö, tarina: keski-ikäinen mies ja nainen menevät naimisiin, jotta saisivat viettää loppuelämänsä yhdessä sulhasen äidin kanssa. Motiivi se on sekin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keltaiset kiitokset kommentistasi.