maanantai 6. tammikuuta 2014

Tulkinta nimeltä Odysseus

Oletko lukenut James Joycen Odysseuksen? Se on omaperäinen eriskummallinen rahvaanomainen oppinut omahyväinen irlantilainen paheksuttu elämänmakuinen alitajuinen rohkea satiirinen melkeinsatavuotias. Diskreetin sukkestion ineksistenssisen eksistenssi sisältäen polygonaalisia fragmentteja serebraatiotoimintaa aiheuttavaa skeenien kontrusointia.

James Joyce: Odysseus.
Vuonna 1922 julkaistu Ulysses sisälsi 264 834 yksittäistä, ja 30 000 erillistä, sanaa. Niistä monet ovat James Joycen uniikkeja luomuksia eivätkä niitä ymmärrä edes irlantilaiset.

Ja tietysti ajatusvirtaa, joka saa Saramagonkin pitkävirkkeisyyden vaikuttamaan tavanomaiselta kerronnalta. Joycen välimerkityksettömyyttä yritettiin aikanaan väheksyä kertomalla sen edustavan oppimattomuutta ja huonoa makua. Olen tietysti puolellasi, kirjailija Joyce, ja pahoittelen jo etukäteen, etten varmasti pääse omistani eroon tässäkään arviossa.

Lukemani Odysseus on Pentti Saarikosken tulkinta Joycen Ulysseksesta vuodelta 1964. Kun luet sitä, alkuperäistä tai mitä tahansa editioita - joita muuten riittää! - ylität hyvin suurella todennäköisyydellä kirjallisen mukavuusalueesi. En usko, että mikään muu Ison K:n kirja voi johdattaa sinut niin kauas ennnenkokemattoman kirjallisuuden vyöhykkeelle. Janoatko kronologiaa tarinaa sanoja jotka ymmärrät selityksiä siedettävää määrää henkilöhahmoja motiivien ymmärrystä ja järjestystä tajunnan alitajunnan tapahtuneen ja toiveiden pyöremyrskyyn? Turha toive: niitä ei tarjota.

Mitkä ovat kirjan aiheet? Irlanti ja irlantilaisuus, rakkaus, vanhemmuus, isä-poikasuhde, seksuaalisuus, kirjallisuus, uskonnot.

Mitä tyyliä ja tekniikoita kirjalija käytti? Useita. Ajatuksenvirtaa, draamaa, dialogia, näkökulmien ja kertojaäänten vaihtelua, reaaliaikaista, takautuvaa, kokeellista, journalistista, liturgista, tieteellistä, runollista.

Kuka on Odysseuksen päähenkilö? Keskushenkilöinä ovat mainosmyyjä Leopold (Poldy) ja laulajatar Marion (Molly) Bloom, aviopari, sekä kirjailijanalku ja opettaja Stephen (Joycen alter ego). Tämän lisäksi voi pongata lähes yhtä monta henkilöä kuin dublinilaisia katukiviä.

Mikä on Odysseuksen tapahtumapaikka? Dublin kesäkuun 16. vuonna 1904. Kaikki tapahtuu aamu kahdeksan ja kello kolmen yöaikaa välisenä aikana. Tätä päivää Joycen fanit juhlivat vuosittain Bloomsdaynä.

Odysseus alkaa yllättävän perinteisesti. Tutustutaan varattomaan kirjailijanalkuun Stephen Dedalukseen, jonka omatuntoa kolottaa. Suku paheksuu, kun poika ei rientänyt tarpeeksi nopeasti äitinsä kuolinvuoteelle. Stephen juttelee ravintolassa ärhäkkään lääkietieteen opiskelijan Buck Mulliganin kanssa ja siirtyy opettamaan koululuokkaa. Sitten tapaamme Leopold Bloomin ensimmäistä kertaa, arkisesti tarjoamassa päivällistä ihanaiselle vaimolleen Mollylle. Pikkaisen kärähtäneiden munuaisten hajua ja kirpeää virtsanmakua kielellä, kun niitä puraisee. Myöhemmin Leopold löydetään ystävänsä hautajaisista, lehden toimituksesta, antamassa neuvoja hevoskilpailun vedonlyöntiin, lukemassa tyttärensä kirjettä. Sekä pörräämässä ystävänsä Stephenin kanssa kapakoissa, kaduilla, bordellista ja hiljaisilla kaduilla aamuhämärissä kännikaveriaan taluttaen.

Dialogia ja ajoittaista tajunnanvirtaa, vielä niitä välimerkkejäkin löytyy. Missä ne lukijan haasteet lymyävät?

Eikä tarvitse odottaa kauan. Romaanin jokaisella 18 luvulla on tekniikkansa ja sielunmaisemansa. Muutama esimerkki. Bloomin työ toimituksessa jaotellaan sanomalehtiotsikoin. Ylioppilaat virittävät alatyylisen jouluevankeliumin, sivukaupalla tekstiä ilman kappalejakoja. Dialogit muuttuvat kokeellisiksi: välillä puhujat nimetään suurin kirjaimin kuin näytelmäkäsikirjoituksessa, välillä rytisevät konepistoolidilalogit. Välillä on piinallisen hiljaista, kuten nuorineiti Gertyn haaveillessa rannalla. Pitkälti toistasataa sivua Joyce parodioi Shakespearea. Oman osansa saa brittiläinen yläluokka ja suuri joukko englanninkielisen kirjallisuuden klassikoita.

Herra Bloomin odysseia on kovin arkipäiväinen, seilailua Dublinin kaduilla ja kuppiloissa. Bloom ei ole mitään kompleksinen hahmo, ihan tavanomainen keski-ikäinen isä, ehkäpä aisankannattaja ja kavereiden satunnaisen pilkan kohde. Varmasti oli jokin tarkoitus silläkin, että Joyce (anti)sankari on juutalainen. Tärkeä osa Bloomin odysseiaa on dublinilainen elämänmenoa hänen ympärillään. Kadulla silmä osuu sattumanvaraisesti eri tilanteissa oleviin ihmisiin ja heille kullekin kirjailijan utelias silmä suo hetkisen. Asteriksihmisiä *. 

Mitä pidemmälle kirja etenee, sitä syvemmin lukija päästetään tutustumaan keskushenkilöiden alitajuntaan. Seksuaaliset halut ja fantasiat, kohdunhedelmät, synnytystuskat, hedelmöityksen haasteet, miehen ja naisen elimet ja eritteet. Kirjan syöksyy kliimaksiin viimeisellä viidelläkymmenellä sivulla kun unenhoureinen Molly päästetään valloilleen ilman ainoatakaan hengähdystaukoa. Kuka tahansa 2000-lukulainen voi ilman faktojakin arvata Odysseuksen olleen aikanaan hillitön skandaali.

Monen mielestä Odysseus on suuri kirja. Kenellä on oikeus ylistää sitä ja keskustella siitä? Niillä, jotka ovat lukeneet sen alkuperäiskielellä, viitteitä alaviitteineen sisältävänä painoksena ja ovat niin sivistyneitä, että ymmärtävät kaikki sisäkkäisviitteeet kirjallisuus- ja kulttuurihistoriaan sekä irlantilaisuuteen?

Tai niillä, jotka vain rakastavat kieltä ja kulttuuria, kielellä leikkimistä, ajatusvirtaa ja erilaisia kirjallisia kokeiluja?
Kuuntele: nelisanaista aallonpuhetta: sisuu, hrss, rssii-is, uus. Vesien raju hengitys merikäärmeiden, kavahtavien hevosten, kallioiden keskellä. Kivien kolpakoihin se solpottaa: solp, pulp, plup: tynnyrintäydet. Ja kun se on läikkymisensä läikkynyt, sen puhe lakkaa. Se virtailee solottaen, leveästi se virtailee ajalehtiva kuohulampi, puhkeava kukka.
Monet ovat sitä mieltä, ettei Ulysseusta voi lukea suomennettuna, tai ettei kirjaa ylipäätään voi kääntää. Ei varmasti voikkaan, mutta tulkita voi, ja luoda sitten omanlaisen taideteoksen kuten Saarikoski teki. Saarikoskea on moitittu hutiloinnista ja suoranaisista virheistä. Silmiinpistävimpiä lapsuksia olivat supisuomalaisten sanontojen, "pappilan papupatojen", viljely, jotka eivät sovi moderniin tyyliin lainkaan. Enpä anna tämän häiritä, sillä lukukukokemus oli, hyvässä ja pahassa, ikimuistoinen.

Eikä Odysseus edes ollut vaikea kirja lukea. Ainoat ärsytystä aiheuttaneet tyylilajit olivat järjettömän pitkät nimiluettelot ja draamajaksot. Mutta ehkä otan joskus vastaan sen oikean kirjallisen haasteen, ultramaratonin, ja luen Odysseuksen alkuperäiskielellä. Ehdottomasti: ilman alaviitteitä.

Jos oli vaikea tarttua kirjaan, oli myös kynnystä kirjoittaa tästä kirjasta yhtään mitään. Paremmaksi pisti Pauli Tapio sikamaisen osuvalla arviolla. No, se nyt olikin Parnasson arvioita...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keltaiset kiitokset kommentistasi.