tiistai 30. heinäkuuta 2013

Irlantilainen muuttolintu Brooklynissä

Colm Tóibínin Brooklyn saattaa olla Ison K:n helpoin kirja. Se etenee kuin hyvässä myötäaallokossa Atlantin ylittävä rahtialus. Tóibín on haalinut kirjaansa kaikki rakastettavan romaanin ainekset. Löytyy sydämmellinen keskushenkilö, henkilöperspektiivistä kuvattu yhteiskunallinen murros ja aidonoloista kansallisuuskuvausta, tällä kertaa irlantilaisuutta.

Colm Tóibín. Brooklyn.
Keskushenkilö Eilis Lacey on ihana hahmo. Suloinen perhetyttö elää 1950-luvulla Enniscorthyssä, Tóibínin kotikaupungissa. Eilisiä näyttäisi Enniscorthyssä odottavan vain työttömyys, joten äiti ja isosisko lähettävät tytön työn ja tulevaisuuden perässä Amerikkaan. Katolinen muuttoaalto on luonut Brooklyniin irlantilaisten tukiverkoston, jossa Eilisin isähahmona toimii pappi. Brooklynistä tulee Enniscorthyn ohella kirjan toinen "kotikulma", josta löytyy vuokrahuone ja myyjänpaikka. Kun koti-ikävä alkaa vaivata liikaa, järjestyy hyvän numeropään omaavan Eilisin iloksi kirjanpidon iltakurssi.

Eilisin maailma on kapoinen, mutta täynnä pieniä ihmeitä: ensimmäiset silkkisukat, alennusmyynnit, mustat naisasiakkaat - ja lopulta italialainen poikaystävä. Tähän Tonyyn Eilis tutustuu puhtoisen sopivasti kirkon tansseissa. Valitettavasti Tony ei ehkä ole ihan joka äidin unelmavävy, voisi olla rikkaampi ja koulutetumpi ja kansallisuuskin askarruttaa. Mutta koska Tony on yhtä puhdassydäminen kuin Eiliskin, alkavat asiat kehkeytyä itsestään. Seuraa saattomatkoja, suudelmia ja ennen kuin Eilis oikein huomaakaan, tyttö menettää neitsyyteensä ja nuoret ovat kihloissa. Lukijaa kaihertaa kovasti suuri kysymys: oliko kaikki tapahtunut rakkautta vaiko vain olosuhteiden nuorelle tytölle järjestämä kepponen?

Siskon yllättävän kuoleman takia Eilisin tie vie takaisin Enniscorthyyn. Kotikonnuille saapunut neitonen astuu outoon tilanteeseen. Äitiä ei kiinnosta tyttären elämä Brooklynissä, mutta sitäkin enemmän sopeutus  takaisin vanhaan kyläyhteisöön. "Maailmannaisen" aurasta nauttiva Eilis on paikallinen nähtävyys, josta myös kylän seurapiiri kiinnostuu. Eikä aikaakaan kun Eilistä alkaa liehitellä, tositarkoituksella, Jim Farrell. Äitiä hykerryttää. Farrelissa on todellista vävyainesta: ulkonäköä, arvostetut sukujuuret ja varakkuutta, jolla noustaan pikakaistaa seuraavalle luokkatasolle.

Ja voih: vaikka olisin toivonut satumaista loppua, tietäähän sen, etteivät valheen siivet kanna loputtomiin. Viimeisillä sivuilla on repäistävä itsensä irti sadusta ja tyydyttävä todellisuuteen.
"Eilis on lähtenyt takaisin Amerikkaa, äiti sanoisi...Eilis kuvitteli tulevia vuosia, kun niiden sanojen merkitys vähenisi vähenemistään miehelle, joka ne kuuli, ja kasvaisi kasvamistaan hänelle itselleen".

Colm Tóibín kuvaa Eilisin elämää niin vangitsevasti, että hämmästyin kovasi kun kirjailija olikin mies! Useimmille kirjailijoille aikakauden vaihtaminen on ruisleipää, mutta sukupuolen vaihtaminen vakuuttavasti on jo astetta haastavampaa. 


Brooklynin jälkeen koin tunteiden dejá vu:n. Tuntui kuin olisin palannut takaisin Runotytön maailmaan, joka oli, tietysti aikanaan niin ihmeellinen. Ymmärrän hyvin, miksi Brooklyniä on arvoisteluissa kutsuttu tyttökirjaksi. Muiden arvosteluja ja postauksia lisää Kirjaseurannassa >>

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Kolmekymmentäkolme askelta lentämiseen

Erityiskyky ei ole erityislahja. Sen saattaa löytää, kun lakkaa olemasta. Näin oppi haihtumisen taidon Paul Austerin Mr Vertigossa räkänokkainen Walt, myöhemmässä elämässään myös ihmepoikana tunnettu.
Paul Auster. Mr Vertigo.

Ihmepoika oppi lentämään, täsmällisemmin levitoimaan. Eipä ollut levitointi Saint Lousin kaduilla jazzkintuilla vipeltävän kääpiöscattailijan aivan ensimmäinen urasuunnitelma. Mutta niin siinä käy, kun oppipoika kohtaa mestarinsa, mystisen mestari Yehudin.

Levitaatioharjoituksia varten oudosti yhteensopiva kaksikko matkaa Kansasista löytyvään Wichitaan, jonka Walt nimeää herkullisesti Amerikan persläveksi. Siellä nököttävät talorähjä, sikala, kanala sekä vähitellen Waltin ensimmäinen oikea perhe: entinen siouxprinsessa Sue ja kyttyräselkäinen, mutta ihmeellisen sivistynyt Aesop. Tämän moniäänisen orkesterin kapellimestarina toimii Unkarista paennut mustalainen Yehudi.

Maatilalla tehdään kummallisia ja taianomaisia lentoharjoituksia, joissa ensin murretaan henkinen selkäranka ennen kuin uusien taitojen oppiminen on mahdollista. Walt kiroilee, äksyilee, pakoilee ja viimein alistuu käymään läpi kaikki kolmekymmentäkolme lentotaidon oppivaihetta. Harjoitukset sisältävät elävältä hautaamista, ruoskimista, nälkäkuureja, eläinten kusen ja paskan syömistä sekä muuta sellaista.

Lentokoulu on rakkauden koulu ja Waltin kasvutarina. Se opettaa pojalle nöyryyttä ja antaa ihan uuden todellisuuden: perheen, johon voi kiintyä ja rakastua. Pojan kieli ja tavat siistiytyvät, Aesopin sivistynyt seura tartuttaa tyhjäpäähän lukuhalut. Äiti-Sioux ei ole enää isoperseinen mykkä inkkari vaan tarunhohtoisen menneisyyden omistava äitihahmo. Mestarista kehittyy palvottu isäpuoli, molemminpuolisin tunnesitein.

Mr Vertigo sijoittuu 1920-luvulle, iloisuuden ja vallattomuuden vuosikymmenelle. Amerikkalaiset unelmat ovat mahdollisia ja niitä kohti rynnätään pelotta. Amerikkalaiset hullaantuvat jazzista, elokuvista ja baseballista. Jälkimmäinen on tunnetusti yksi Austerin suurista rakkauksista, joten ei ole ihme, että baseball on tuotu kirjaan sekä rakenteeksi että kielikuviksi. Kirja jakaantuu kolmeen lukuun, hyvin erilaiseen pesään, joita kohti on sinnikästä yrittämistä ja monia paloja. Waltkin rakastaa peliä ja jäsentää elämäänsä baseballin käsittein. Kotipesälle taidetaan ehtiä, vaikka kunnaria ei tullut. Yleisö oli tosin siinä vaiheessa siirtynyt muille areenoille.

Waltin monista elämistä levitointiaika oppipoikana ja sitten menestyvänä taiteilijana on kaikkein kiinnostavin. Walt kohoaa ylemmäs sentti sentiltä, kolmeen metriin pitää päästä ja viidessä metrissä ollaan jo enkelten seurassa. Matka ei ratkaise vaan kesto. Walt lentää kuin Lindbergh, joka samanaikaisesti onnistuu ensimmäisenä ihmisenä ylittämään Atlantin yksinään. Ihmepojalta katkeavat siivet, kun toukasta kuoriutuu perhonen: levitointia seuraavat päänsäryt ovat viedä Waltilta hengen. Lapsuuden leikit ovat ohi ja ihmepojasta tulee Mr Vertigo, herra-pelkään-korkeita-paikkoja.

Menestys herättää kateutta ja vihamiehiä riittää. Unelmien vuosikymmenellä on synkeät demoninsa.  Äiti-Sioux ja Aesop joutuvat Klux klux klaanin uhreiksi. Lehdistö on Waltin tukena myötä- muttei  vastoinkäymisissä. Waltin mestarille myynyt isäpuoli Sly haistaa dollareita ja on monet keinot käytettyään valmis siihen pahimpaan: murhaan. Näihin ansoihin kaatuu mestari. Walt jatkaa matkaansa haavoittuneena, mutta viimein omillaan.

Mr Vertigo on kirjallinen road movie. Kirjan sivuilla on vauhdin huumaa, kun  maisemat vilistävät ja karavaani kulkee ennen kuin pöly ehtii laskeutua. Menossa on usein mukana myös Marion Witherspoon. Rouva Witherspoon edustaa 1920-luvun epäsovinaista naishahmoa. Ei ole sattumaa, että gin tonic -pöhnässä hillitömmästi autoileva rouva on myös piinkova liikenainen, joka käyttää miehiä sopivasti omaksi edukseen. Ensin hän oli mestarin rakastajatar, lopussa muutaman miessuhteen taakseen jättäneenä Waltin elämänkumppani.

Tuntemani Paul Auster on aiemmin tuottanut tukun aikalaisromaaneja, joissa on kuvattu amerikkalaista sivistyneistöä myötä- ja vastoinkäymisissä. Mr Vertigo muistuttaa vähintäänkin siitä, että tuotteliaalla amerikkalaiskirjailijalla on muuntautumiskykyä. Sadan vuoden takainen aikaloikka onnistui yli odotusten ja sai aikaan yhden Ison K:n ikimuistettavimmista sankareista, ihmepoika Waltin.