tiistai 19. maaliskuuta 2013

Viimeinen veripisara

William Faulkner on rotusorron ja eriarvoisuuden Suuri Ääni. Amerikkalainen omantunto, jonka tarinoissa ihmiset kantavat itseään suurempaa sanomaa.

Liekehtivä elokuu, yksi Faulknerin pääteoksista, on kirjoitettu 1930-luvulla. Se sijoittuu syvälle etelään, jossa elämää varjostavat rasistiset asenteet ja orjaplantaasien rauniot. Kiihkeässä kirjassa kohdataan uskonnollista fanatiikkaa, tunnevammaista väkivaltaa ja kieroutunutta seksuaalisuutta.

William Faulkner: Liekehtivä elokuu.
Kirjan keskushahmo on nuoriherra Christmas. Hänet hylätään, häntä kasvatetaan, häntä etsitään ja häntä rakastetaan. Tarina alkaa rakastamisesta. Isoa vauvavatsaa kantava, entinen heila Lena taivaltaa avojaloin Alamasta Mississippin Jeffersoniin, josta hän luulottelee löytävänsä Christmasin ja perheonnen.

Christmas, nimineen kaikkineen, on salaperäinen hahmo. Nuorimies majailee huomattavasti iäkkäämmän neiti Burdenin alivuokralaisena vanhassa neekerimajassa. Christmas käy töissä sahalla ja siinä sivussa salakauppaa viinaa. Vuokraemännän kanssa syntyy outo ja kieroutunut seksisuhde.

Aina parhaimpiinsa pukeutuva Christmas on hauskannäköinen, vaarallisen viekoitteleva ja jollain lailla määrittelemätön. Hän on valkoinen neekeri, joka nautiskellen shokeeraa ihmisiä etnisellä alkuperällään. Mustavalkoinen maailma ei sulata sekarotuista ja paheksuu ajatustakin erirotuisten intiimistä suhteesta. Faulknerille sekarotuisuus on poltinmerkki, johon on kirjoitettu ratkaisematon sisäinen ristiriita ja rajähdysherkkä kohtalo. Chritmasille peruuttamaton kuohahdus tapahtuu sinä elokuisena iltana, kun hän  tappaa rakastajattarensa ja polttaa tämän talon. Jäljelle jää naisen irtileikattu pää ja harmaantuva hiuspehko.
"Musta veri syöksi Chritmasiin...hänen omasta halustaan...mustaan viidakkoon, missä elämä lakkaa jo ennen kuin sydän pysähtyy ja kuolema merkitsee toivetta ja täyttymystä."
Kiinnostavan, ja ehkä myös haastavan, Liekehtivästä elokuusta tekee kerronnan aikarakenne. Murha paljastuu melkein alussa. Sitä seuraa takaa-ajo ja useita retrospektiivejä, joissa henkilöiden toimintaan ja motiiveihiin syntyy vähitellen selvyyttä.

Ensimmäinen takauma sijoittuu Christmasin lapsuuteen ja orpokotiin, jossa häntä tarkkailevat hoitajatar ja talonmies. Ei mitään ulospäin näkyviä merkkejä, mutta kumpikin sen huomaa: neekeriverta. Valkoinen lapsi, joka syntyi musta varjo yllään.

Pojan adoptoi vähintäänkin hämmentävä McEachern, joka ruoskalla, saarnalla, nälällä ja eristyksellä yrittää pitää pojan inhimillisistä synneistä erossa. On vain ajan kysymys, koska ja millaisin teoin poika nousee kasvatti-isäänsä vastaan.
Vaikka olen viikossa kulkenut pidemmälle kuin kolmeenkymmeneen vuoteen...En ole kuitenkaan päässyt ulos ympyrästä. En ole rikkonut kehää, jonka muodostavat peruuttamattomat tekoni.
Neiti Burdenin murha ei ole ainoa peruuttamaton teko, joka kertyy Christmasin syntilistalle. Kun lopullinen ratkaisu lähenee, paljastuu lukijalle viimeinen salaisuus. Ottoisä, joka seuraa vangitsemissa katse täynnä salamyhkäistä kiihkoutta ja hulluutta, paljastuu Christmasin isoisäksi.

Kun vertaa William Faulkneria aikalaisiinsa Ernest Hemingwayhyn ja John Steinbeckiin, luokittelee jälkimmäiset herrat melko suoraviivaisiksi tarinankertojiksi ja Faulknerin taitavammaksi rakentelemaan tarinakerroksia. Vaikeatajuisempaa ja vaativampaa, mutta samalla mykistävän upeaa kirjallisuutta. 

Liekehtivä elokuu on Faulknerin kirjan uusi suomennos. Ensimmäinen oli nimetty kohtalokkaaksi veripisaraksi.Ymmärrän hyvin, miksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Keltaiset kiitokset kommentistasi.