lauantai 7. huhtikuuta 2012

Kostonkierre

Yashar Kemal: Suosta nousee uusi maa.
Jo kolmatta kertaa tänä vuonna olen Yashar Kemalin seurassa Tsukurovan maisemissa, Kemalin kotiseudulla. Aiheena tälläkin kertaa feodaalisen yhteiskunnan murros. Sitä olen jo katsonut puuvillankerääjien [Kuolematon ruoho] ja vaeltajaheimon [Tuhannen härän vuori] näkökulmasta.

Suosta nousee uusi maa -kirjassa maasta ja kunniasta taistelevat nousevaa business-luokkaa edustava aga Mahir ja perinteisen vallan feodaaliherra bei Dervis.

Näillä miehillä on valtaa ja varallisuutta, mutta aivan erilaista. Euroopassa koulutettu, liikemiesälyinen Mahir palaa kotiseuduilleen hankkimaan maaomaisuutta ja perustamaan teollisuutta. Dervisin valta perustuu Sarioglun sukumafiaan, kunniavelkoihin ja tyranniaan.

Erkaantuneiden historianhaarojen miehiä yhdistää maaomaisuus, vanhan vaurauden lähde ja talonpoikien pahotie köyhyydestä. Uutta maata saadaan kuivatettavasta suosta, jota kaivinkoneet ojittajat petomaisilla leuoillaan.

Mahirille vaurastumista tärkeämpää on kuitenkin vanhan bein syrjäyttäminen. Valtataistelua käydään ensin julkisesta tunnustuksesta ja yhdenvertaisuudesta. Monityylinen kirja alkaa komediallisesti kun lukija saa seurata Mahirin surkuhupaisia yrityksiä luikerrella bein suosioon, joka monien yritysten jälkeen päättyy Dervisin lavastamaan tradiotionaaliseen sovintorituaaliin.

Rituaalin jälkeen  kunniallinen Dervis ottaa liikemiehen sydänystäväkseen. Mahirille ystävyys on vain taktinen känne ja petollinen käärme alkaa luikerrella Sarioglun sukuun. Mahir tietää feodaalibein heikon kohdan ja se on kunnia. Sitä saa loukattua lahjomalla julkisen solvaajan, jolle Dervisin kunnia vaatii kostoa.

Kostajaksi valikoituu isätön pojanpoika Yusuf.  Omassa elämässään Kemal joutui viisivuotiaana  todistamaan, kuinka velipuoli Yusuf tappoi Kemalin isän. Kemalin velipuolen kohtalosta ei ole tietoa, mutta kirjan Yusufin kohtalo on karmivaa luettavaa. Poikaparka menettää järkensä, hortoilee joenuomissa ja piikkiohdakkeissa ja palaa murhapaikalle aina uudelleen. Omassa elämässän Yashar kieltäytyi kostamasta isämurhaa, mutta kirjan Dervisille kuolema on vaihtoehto muiden joukossa. 

Kemalin miehet elävät maailmassa, joka on käynyt liian ahtaaksi heille kaikille. Häviäjä on sekä ahneuteen sokaistunut, juonitteleva Mahir että tunteeton, kunniayhteiskunnassa elävä Dervis - sekä kaikki se, joita he edustavat. Heidän jalkoihinsa musertuu perinne, maa, suvut, rakennukset ja sivustakatsojanaiset.
Ja nuo kauniit hevoset lähtivät pois vieden nuo hyvät ihmiset mukanaan...
Julmankaunista, surumielistä luettavaa.

2 kommenttia:

  1. Kirjasta, kuten edeltäjästäänkin (Tasangon valtiaat), tulee etsineeksi asetelmaa "hyvä vastaan paha", mutta sellaista ei tässä ole. Tietysti Mahir Kabaktsioglu on kaikkein vastenmielisin hahmo, ja lopussa jää toivomaan, että Dervis ampuisi hänet Yusufin sijaan.

    Trilogian kolmatta osaa ei taida olla olemassakaan?

    VastaaPoista
  2. Monet Kemalin kirjat ovat Lähi-Idän westerneitä, joten hyvä vastaan paha -asetelma löytyy niistä tosiaankin. Ihan samanlaista loppua olisin toivonut kuin sinäkin.

    VastaaPoista

Keltaiset kiitokset kommentistasi.