sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Henkilöllisyyden kierrätyskeskus

Daniel Kehlmann: Maine
Uusi kirjailija Isossa K:ssa on aina ihastus. Ja uteliaisuutta lisää kirjan nimi, ammatillisestikin kovin tuttu, Maine.

Maineesta kirjoittaa Daniel Kehlmann. Odottelin aikalaisanalyysiä supertähdistä, poliitikoista tai muista maineenhallinnan ammattilaisista. Yhden tällaisen henkilön, näyttelijä Ralf Tannerin, Kehlmann onkin sisällyttänyt kirjaansa, mutta hänenkin kohdallaan on kyse aika lailla mainetta vakavammasta aiheesta - identiteetistä.

Erittäin hyvä kirja ylipäätään. Ei tyypisellä Iso K-maisella tavalla täynnä elämää suurempia tunteita tai historiaa kiteyttäviä ihmiskohtaloita. Vaan jotenkin sujuva ja viihdyttävä [ja varmaan ainoa Iso K, jota voin tällä sanalla kutsua!]. Mahtava töiden-jälkeen-kaveri.

Pidin kirjan kaikista henkilöistä. Jokaisella oli piristävästi toteutettu oma ääni ja julkisivun takainen elämä, joka uskottiin vain lukijalle. Heitä kierrätettiin tarinasta toiseen kekseliäästi. Tyypillinen episodiromaani, jonka voisi vaivattomasti kierrättää episodielokuvaksi.

Maineessa suuressa osassa ovat teknologia ja virtuaalielämä. Tämä oli virkistävää ja elämänläheistä, ovathan kirjallisuus ja teknologia yleensä kaukaisia kavereita kunnianhimoisemmassa [inhottava sana, mutten nyt perampaakaan keksi] kirjallisuudessa. Elämää eletään nettifoorumeilla ja ihmissuhteita hoidetaan teknologialla. Sanoma on kuin suoraan Tietoviikon varoituskolumnista: laitteesi on identiteettisi.

Kun puhelin katoaa, ip-osoitteita annetaan eteenpäin tai puhelinnumero siirtyy vahingossa jollekulle toisella, alkaa tapahtua vaarallisia asioita. Näin kävi sille näyttelijälle, Ralf Tannerille, jonka elämä ja omaisuus yksinkertaisesti kähvellettiin. Tai niin sattui kirjailija Maria Rubinsteinille, joka lähti toisen kirjailijan sijasta matkalle itäiseen Eurooppaan eikä saanut koskaan henkilöllisyyttään takaisin. Eikä kovin hyvin käynyt teleoperaattorilla työskentelevä ääliölle, joka pörräsi julkkisfoorumeilla 24/7 eikä hänen kaksoiselämää viettävälle pomolleen, joka valehteli ja ikään kuin kuoli.

Heille maine on sitä, että päätyy - halusi tai ei - kirjailijan tarinaan. Siinä voi äkkiä hypätä saattokodista tyttöikään tai huomata olevansa jonkun toisen inkarnaatio. Kirjailijalle kaikki henkilöt ovat käyttötavaraa eikä kirjoittamisesta siksi joudu edesvastuuseen. Ei pelkkä viihdekirjailija lopultakaan tämä uusi tuttavuus, Daniel Kehlmann.

4 kommenttia:

  1. Samaa mieltä, erinomainen kirja.

    Olisi ollut mielenkiintoista, jos Kehlmann olisi käsitellyt enemmän ihmisiä nykyisissä sosiaalisen median verkostoissa ja pureutunut niihin identiteetti- ja kommunikaatiokysymyksiin. Se on tätä päivää. Mutta kirja ilmestynyt saksaksi muistaakseen 2007, jolloin nämä ilmiöt eivät ole aivan vielä lyöneet läpi.

    VastaaPoista
  2. Varmasti olisi ollut mielenkiintoista. Mutta samalla mietin, kuinka tämäkään kirja kestää aikaa? Tai kuka osaisi käsitellä SoMe-verkostoja ajankestävästi? Löytyykö sellaista kirjailijaa?

    Ison K:n ideahan on julkaista kirjallisuutta, joka tarjoaa aikaa kestävää lukuonnea.

    VastaaPoista
  3. Maineessa tosiaan käsiteltiin mainetta ihan eri tavalla kuin olisi voinut kuvitella. Kyse olikin enemmän identiteetistä. Sen niminen kirja taitaa kyllä jo olla, olisiko Milan Kunderalla... Joka tapauksessa, minutakin Maine oli mielenkiintoinen ihmisverkko.

    VastaaPoista
  4. Milan Kunderalla on todellakin Identiteetti-niminen kirja. Mutta kyllä Maine kirjan nimenä toimii paremmin.

    VastaaPoista

Keltaiset kiitokset kommentistasi.